- Täh, joko heinäkuu meni?
- Todella epävakaata säätä ihan alusta loppuun. Kun samalla viikolla on sekä läkähdyttävän kuuma että hytisyttävän kylmä, tietää että ollaan Suomen kesän ytimessä
- Vettä satoi enemmän kuin tarpeeksi, pari pienehköä ukkosmyrskyäkin päästiin kokemaan
- Pihu sukelsi vahingossa ojaan erään peltohepulin huumassa, haisi melko pahalta ja pääsikin siitä sitten pesulle
- Ostin Lidlistä ihan todella edullisen (10€) pyöräspringerin, ja muutamana viileänä iltana päästiin Pihun kanssa sitä testailemaankin jo. Hyvin pelittää, ei valittamista
- Peppi on voinut melko hyvin tässä kuussa, oksentelu on ollut vähäistä
- Pajun silmien vuotaminen mietityttää edelleen, ehkä vähän hätiköiden lähdin sen ruokavaliotakin säätämään, vaikka tuskin siitä on kyse. Nyt vaikuttaisi vahvasti siitepölyallergialta tuo sen oireilu
- Hihut oli hoidossa viikonlopun verran
- Käväistiin päiväretkellä ihailemassa Torisevan rotkojärviä
- Shoppailin kaikille kolmelle uudet hienot pannat
- Mökilläkin ehdittiin käydä sateisissa tunnelmissa
- Koko kolmikko pääsi maistamaan haukea, kun siskon tyttöystävä sellaisen sai saaliiksi tuolla mökkireissulla. Kotona sitten keitin sen, vedin blenderillä muusiksi ja annostelin jääpalamuotteihin. Hyvin maistui!
- Pihlan karvanvaihto-operaatio jatkuu

Sateista mökkitunnelmointia

Pitäähän The Mökille ehtiä edes kerran kesässä. Eilen lähdettiin, tänään sitten tultiin kotiin.

Eilinen oli sään puolesta jotain aivan kauheaa - rankkoja kuurosateita, kovaa tuulta, kylmimmillään oli 9°... 🙄 Mutta onhan siinäkin omanlaisensa tunnelma, kun pimenevässä kesäillassa istuu sähköttömässä mökissä kynttilät palaen ja sade ropisee kattoon 😍 Ihan oikeasti! Oli se mukavaa, vaikka toki mieluummin olisin istunut ulkona kuvaamassa lämpimän illan auringonlaskua.

Sateesta huolimatta Pihu veti noin miljoonat metsähepulikierrokset. Peppi lepäili milloin missäkin, ja Paju häsläsi osallistumassa kaikkeen mitä tehtiin.


Aamulla sää selkeni ja aurinkokin näyttäytyi, kunnes meidän kotiinlähdön aikoihin taivas taas pimeni oikein dramaattisin elkein. Onneksi ehdittiin pahimman sateen alta pois.

Peppi ei kyllä edelleenkään tykkää veneilystä, ja ehkä vähän samaistun sen tuntemuksiin.. Tai no, mulle laiturilta veneen kyytiin pääseminen on se pelottavin osa, Pepille taas kaikki kyytiin kiipeämisestä itse matkantekoon on kurjaa. Onneksi tuo matka on kuitenkin aika lyhyt. Pihla ja Paju sen sijaan ovat veneessä aivan rennosti.

Siskon tyttis nappasi tuolta järvestä hauen, ja mä sain kunnian tehdä siitä koirilleni sapuskaa. Keitin sen ja pyöräytin blenderissä muusiksi. Maistiaisten antamisen jälkeen annostelin haukismoothien jääpalamuotteihin ja heitin pakkaseen.

Torisevan rotkojärvet

Eilen tehtiin päiväreissu tällaisiin maisemiin! Mulla oli vain Pihu mukana kuten yleensä, siskolla oli tällä kertaa koko hihulauma.

Torisevan rotkojärvet sijaitsevat Virroilla. Rotkomaisemien lisäksi tuolta löytyy 6,5 km pituinen luontopolku sekä söötti vanha kahvimaja joka on edelleen toiminnassa, ja josta voi ostaa kahvia ja herkkuja.
Maisemat olivat aika hyvin tarjolla jo ihan parkkipaikaltakin, mutta me haluttiin tietysti sisällyttää tähän visiittiin reippailua, joten lähdettiin seuraamaan tuota luontopolkua.

Korkeanpaikankammoisille en muuten välttämättä suosittelisi tuota reittiä, sillä se kulkee monesta kohtaa melko läheltä korkean rotkon reunaa.
Aluksi polun seuraaminen sujui hyvin. Kuten kuvistakin näkyy, reitti on tiiviisti merkitty punaisilla maalimerkinnöillä. Jossain vaiheessa merkinnät kuitenkin alkoivat mennä aika hämmentäviksi, ja hukattiin oikea suunta täysin. Merkinnät kun osoittivat vähän joka suuntaan, mutta samalla eivät oikein mihinkään...?
Siinä tuli sitten onneksi vastaan levähdyspaikka jossa syötiin eväät ja pohdittiin, mitä tehdään seuraavaksi.

Kun jatkettiin matkaa ja luultiin olevamme menossa oikeaan suuntaan, tajuttiinkin aika nopeasti että oltiin vaan päädytty palaamaan takaisin sinne mistä äskettäin tultiinkin.
Oliko reitti merkitty huonosti vai sattuiko meille vaan joku moka? Ei mitään tietoa. Kyllä siellä muutama muukin kävijä käveleskeli samanlaista "ympyrää" kuin mekin, joten ehkä ei oltu ainoita jotka eivät ihan tajunneet minne mennä.

Saavuttiin kohteeseen aamupäivällä, ja tätä mysteeriä pohtiessa kello oli jo sen verran että lämpötila oli noussut reippaasti, ja koirien parasta ajatellen päätettiin sitten vaan palata takaisin. Ei se nyt sillä lailla jäänyt harmittamaan, kun tuli siinä kuitenkin joku lenkki tehtyä ja nähtiin nuo hienot maisemat monestakin eri suunnasta. Ehkä pitää käydä joskus uudestaan kokeilemassa tuota reittiä.

Lopuksi pysähdyttiin vielä tuonne kahvimajalle ja maistettiin siellä tarjottua kookos-suklaakakkua (5/5! 😋). Koirille oli tietysti mukana nakkipaketti jos toinenkin - niin paljon nakkeja, että vein loput kotiin, jotta Peppikin pääsi osallistumaan niiden tuhoamiseen.