- Edelleen eletään omituisia korona-aikoja
- On ollut helkkarin kylmä huhtikuu. Pikkuisen erilaista kuin viime vuonna tähän aikaan, jolloin oli melkein hellettä. Ja vaikka muuten ei olisi ollut kauhean koleaa, niin sitten jostain tuiversi aina kylmä tuuli! Tuo tuulisuus on ollut koko tämän kevään ykkösriesa
- Vettä ei hirveästi satanut. Jos jotain satoi, niin se tuli sitten yleensä rakeiden muodossa maahan. Tosi monena päivänä kävi niin, että yhtenä hetkenä paistoi aurinko, ja sitten ihan yhtäkkiä taivas peittyi pilviin ja rakeita alkoi ropista niskaan
- Toki luntakin tuli välillä, mitä olisikaan huhtikuu ilman lunta 🙄 ja tämä kuuhan myös alkoi oikein lumisissa merkeissä
- Paju oli onnistunut syömään jotain allergisoivaa ja sen iho ärtyi siitä niin pahaksi, että sen piti olla ihan levossa pari päivää
- Pihlalla oli toisen takajalan yhden varpaan välissä omituinen haava. Säikähdin kun luulin että se oli furunkuloosin alku, mutta se parani kuitenkin niin nopeasti ja kivuttomasti, että taisi olla ihan vaan joku mettässä riehumalla hankittu tökkäisyhaava vaikka oudolta näyttikin
- Peppi on viihtynyt paljon ulkona makoilemassa sohvallaan vaikka onkin ollut kylmä. Ihan ihme touhua, mä oon pitänyt tuota eläintä helposti vilustuvana, mutta...
- Peppi julisti kevään virallisesti alkaneeksi 18.04., jolloin se nurmipiehtaroi ekaa kertaa tänä vuonna !
- Kohdattiin jälleen se yksi ja sama ärsyttävä irtokoira. Onneksi oli vain Pihu mukana, se otti kohtaamisen rennosti, vaikka mua ärsytti. Hitto vie kun ne sen omistajat on vastuuttomia, eivät ikinä opi näistä karkailuista pitämään sitä kiinni
- Oon pyöräillyt Pihun kanssa pitkästä aikaa. Kivaa puuhaa, hyvin sujuu. Tuo tuulisuus on vaan vaikuttanut tähänkin hommaan, mä en nimittäin vapaaehtoisesti lähde polkemaan vastatuuleen
- Pihlalla meni massu yhtäkkiä ihan sekaisin. Syyksi paljastui takapihalla rikki mennyt talipalloja sisältänyt lintujenruokintasysteemi - niitähän tuo apina oli päässyt maistelemaan. Onneksi olivat sellaisia pieniä, eivätkä niitä verkotettuja isoja versioita
- Ollaan vähän lähimatkailtu tässä kuun mittaan, vierailtiin mm. Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuistossa. Todella nätti paikka!
- Kevään pölyt saavat taas Pepin silmät ärtymään ja vuotamaan, kamomillateeputsailua on harrastettu joka päivä
- Pesin Pepin ja Pajun. Pihlalle annoin armoa, se on kerran jo pesty, ja haluan kokeilla sille jotain kuivashampoota jossain vaiheessa

Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto

Tämä puisto taisi joskus löytyä siten, että se mainittiin jossain retkeilyryhmässä, ja Googlettamalla selvisi että se ei ole kovin kaukana täältä meidän kotikonnuilta!
Tällä viikolla pakattiin autoon eräjormat Pihla & Käpy sekä eväät, ja lähdettiin päiväreissulle sinne.

Koronatilanne mielessä pitäen ei pysähdytty missään matkan varrella, ei mennessä eikä tullessa. Ei yhden yhtä kauppavisiittiä, ei huoltsikkapysähdyksiä.

Parkkipaikalle johtava metsätie oli ihan painajaismaisessa kunnossa. Valtavia lätäkköjä, syviä monttuja ja loputtomasti mutavelliä. Sai ihan tosissaan jännittää, että jämähtääkö autoparka siihen mutamössöön jumiin. Ei onneksi jouduttu työntöhommiin kertaakaan.

Itse puisto oli kyllä aivan upea suomaisemineen ja metsineen! Koluttiin sieltä läpi ne reitit, jotka oltiin etukäteen valikoitu ja jotka oli selkeästi kartalla ilmaistu, ilmeisesti siellä olisi vielä jotain muita suuntia tutkittavana, mutta meille riitti nuo tälläerää. Meidän suuntavaistoilla ei lähdetä "sooloilemaan" yhtään mihinkään. 😅

Sattui myös olemaan tähän asti tämän kevään lämpimin päivä tuo reissun ajankohta, 21.04. Ihanan tyyntäkin oli.
Muita vierailijoita oli vähän, pari yksittäistä lintubongaria ja yksi vähän isompi kaveriporukka.

Värikkään suokasvillisuuden lisäksi tämä puisto on vedestä tykkäävien lintujen paratiisi. Nähtiin vilaukselta vain pari lintua (ehkä silkkiuikkuja), mutta korviin kantautui jatkuvasti sellainen linnunlaulujen sekamelska, että kävi selväksi siellä asuvan todella paljon erilaisia tirppoja.

Kärmeksiäkin siellä ilmeisesti on.. Me ei nähty yhtäkään, mutta kun syötiin eväitä, kuului läheltä kauhunkiljahduksia ja kävi ilmi että tuo aiemmin mainittu kaveriporukka oli bongannut pienen kyyn kerällä lähellä pitkospuita. Mekin oltiin vähän aikaa sitten siitä kohdasta kuljettu.. Eipä tullut mieleenkään että tuolla pitäisi käärmeitä varoa. No, onneksi se ei puraissut ketään.

Sitä parkkipaikalle johtavaa tietä lukuun ottamatta kaikki reitit olivat tosi hyvässä kunnossa. Pitkospuutkin olivat joko melko uudet, tai sitten ovat olleet vaan vähäisellä käytöllä. Samoin tuo lintutorni oli tosi hieno ja hyväkuntoinen rakennelma. Pihla uskalsi kiivetä sen ekalle tasolle, mutta sitten sen (kieltämättä tosi jyrkät) portaat oli sille liikaa ja se halusi takaisin alas. Jätin sitten Pihun siskolle ja käväisin itse ylhäällä kuvaamassa maisemia.

Roskia en nähnyt missään, infotauluja oli paljon ja ne olivat hienoja.. Tykkäsin tästä puistosta siis kovasti ja suosittelen siellä piipahtamista.

Kotimatkalla käväistiin vielä jossain ihan muualla seikkailemassa, jotta koirat pääsivät irrottelemaan: