31.3.2019

0 kommenttia

Maaliskuun tiivistelmä (2019)



- Käytiin Paukanevalla
- Tatti kävi vierailemassa
- Aluksi sää pomppi pakkasesta plussaan ja vesisateesta lumisateeseen, ei oikein tiennyt mihin suuntaan ollaan menossa.. Kunnes kevät sitten lähti kunnolla liikkelle
- Nyt on sitten kuraa joka paikassa ja järki lähtee sen kanssa
- Pihlalla on joku kivan kiva leikki meneillään jossa se yrittää astua mahdollisimman monen paskelin päälle ulkona. Kiitos, ihanat kanssakoiraihmiset kun ette voi siivota paskoja pois, ÄRRR! Ohoh, sisäinen valittajamummo aktivoitui taas
- Kevät on myös tautien ja ötököiden aikaa.. Tutulta koiralta löytyi täitä, joten sain sitten heittää myrkkylitkut kaikkien omien elukoiden niskoihin. Mikäs sen mukavampaa
- Peppi kävi vihdoin luustokuvissa. Spondyloosihan sieltä sitten löytyi, nyt eletään sen kanssa sitten
- Koiriin meni ihan törkeästi rahaa tässä kuussa. Tuo ellikäynti plus kaikenlaista shoppailua
- Yllä mainittuun shoppailuun sisältyi mm. selän lämmitykseen hankittu body warmer-haalari Pepille sekä kaikenlaista kivaa M&M:n outletpäiviltä.. Hauskin löytö tuolta outletista oli Pajulle "kumpparit" (kumitossut) jotka normaalisti maksoivat 22€, mutta nyt.. 1€ muistaakseni
- Waltteri tulee nyt iltapäivisin lenkkeilemään osana mun laumaa. Se on kuntoutuja joka saa nyt vihdoin palata kunnon liikunnan pariin pikkuhiljaa, ja otan sen mielelläni mukaan. Waltteri on vähän semmonen yhden ihmisen koira, mammanpoika.. Mutta sille tekee hyvää olla "itsenäinen". Meidän mukaan lähtö on sille vähän hankalaa välillä, mutta siitä se sitten alkaa sujumaan
- Vaihdoin makuuhuoneessa huonekalujen järjestystä ja Pihla oli siitä jotenkin loukkaantuneen oloinen hetken aikaa.. Ilmeisesti aiempi järjestys oli hälle mieluisampi, itse tykkään tästä uudesta paljon enemmän. Vaihtelu virkistää
- Kuultiin suru-uutisia: Pepin veli oli nukkunut pois. Nythän Pepin sisaruksista elävien kirjoissa taitaa olla enää kolme

20.3.2019

0 kommenttia

Pepin luustotsekkaus

Mähän oon meinannut luustokuvata Pepin siitä asti kun se on täyttänyt kaksi vuotta. Oon kuitenkin lykkäämisen mestari, ja aina se on jäänyt tekemättä.

Suurin syy tämän lykkäämisketjuun lienee se, että rauhoittaminen/nukuttaminen pelotti ihan todella paljon. Viime vuonna suoritettu sterkkaus/patinpoistoleikkaus kuitenkin näytti mulle, että Peppi selviää nukutuksesta (eikä sillä edes ole sydänongelmia jotka tekisivät nukuttamisesta erityisen vaarallista, kunhan oon peloissani muuten vaan koska "mitä jos kuitenkin käy huonosti").

Oon ajatellut että pärjätään ilman kuvausta, kun ei mitään ongelmista viestittäviä oireita ole näkynyt.. Kunnes sitten niitä alkoi näkymään: kankeutta liikkeessä silloin tällöin, ei aina haluaisi hypätä autoon, sänkyyn/sohvalle hyppääminen näyttää välillä vaivalloiselta... Oli aika selvittää näiden syy.
Niinpä päätin että Pihlan leikkauttaminen siirtyy (koska sillä ei ole varsinaisesti kiire), ja sen sijaan lääkäriaika varataan Pepille.

Peppi käyttäytyi taas loistavasti lääkärissä, oli oma kiltti ja rauhallinen itsensä. Nukutusaineen vaikutusta vastaan yritti taas taistella viimeiseen asti, ressukka.
Kuvattiin selkä ja lonkat, selkään lääkäri paikansi ongelman jo tunnustelemalla.

Lonkat olivat lääkärin arvion mukaan C/B. Selästä löytyi yksi spondyloosi"silta" ja se oli sellaisessa kohtaa rangassa että se on ilman muuta kaikkien yllä mainittujen oireiden aiheuttaja. Lääkäri sanoi että Pepin iän huomioon ottaen lonkat olivat melko hyvät ja tämä spondytilannekaan ei ole läheskään niin raju kuin Pepin ikäisellä voisi jo olla.

Nyt Peppi sitten napsii tulehduskipulääkkeitä ja ulkoilee vain hihnassa muutaman päivän, sitten saa palailla normaalimpaan rytmiin. Hieronnasta Peppi voisi kuulemma hyötyä.

Painon kanssa pitää olla vielä entistä tarkempi. Pööpe on tällä hetkellä sellaisessa kunnossa että no joo, ei tarvitse mitään laihdutuskuuria aloittaa, mutta yhtään ei tästä saisi pulskistua. Sterkkauksen ansiosta tämän elukan painonhallinta on kyllä hankalaa, kun tuntuu että se lihoo heti kun katsookin ruokaa päin.. Mutta teen tietysti parhaani että se pysyy niin solakkana kuin mahdollista.

Pitää siis opetella elämään spondyloosipotilaan kanssa. Ei tämä mikään maailmanloppu ole, pelkäsin paljon huonompia uutisia!

Niitä itse kuvia ei ole vielä tähän laittaa. Lääkäriasemalla oli vähän teknisiä ongelmia kuvien siirtämisen suhteen, toivotaan että saan ne kuitenkin jossain vaiheessa haltuuni.


Pihla ja Paju oli niin herttaisia kun toin uneliaan Pepin kotiin.. Kuten näkyy, niin Paju meni nukkumaan toipilaan viereen ja Pihla kävi ohimennen pussaamassa sitä. ❤️

12.3.2019

0 kommenttia

Kaunis päivä lempipusikossa


Talvi tuli takaisin? Ainakin hetkeksi? Uutta luntakin saatiin vielä. Oon iloinen tästä, mutta toisaalta olisi kiva siirtyä keväässä eteenpäinkin.

8.3.2019

0 kommenttia

Hämyisä suo


Miten voi olla mahdollista että muuten on nättejä aurinkoisia pikkupakkaspäiviä, mutta heti kun me mennään porukalla vähän vaeltelemaan niin yhtäkkiä onkin harmaata ja saa kahlata loskaliejussa tihkusateen tipahdellessa niskaan? 🤔

Koirilla (tai ainakin Pihlalla ja Käpyllä) oli silti kivaa!