Vähänlaisesti valkoista

28.10.2018




Näissä otoksissa on nyt sitten tämän vuoden ensilumet ikuistettuna, vaikka lunta näistä koirakuvista on hyvin vaikea havaita. Siksipä laitoinkin mukaan vielä nuo pari lähikuvaa maastosta..

Oikeastaan nämä surkeat, ei edes tomusokerin titteliä ansaitsevat "lumet" satoivat jo tuossa to-pe yönä, mutta tuolloin mulla oli kädet täynnä hoitohihuja, eikä kuvaaminen innostanut. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ainahan nämä ensilumet pitää tänne kirjata, tuli sitä kuinka vähän tahansa. Todella tärkeää dataa!

Nämä mukavat pikkupakkaset olisivat kivasti ylläpitäneet kunnon lumikerrosta, mutta eih.. Ja pian on tulossa uusi lämpöaalto, eli tämä on ilmeisesti taas tällainen loppuvuosi että lunta saa odotella kauan.

Alla vielä kännykkäkuvia. Nykyäänhän homma menee niin, että kun kamera-kamera on sujautettu laukkuun, tytöt alkavat riehumaan. Jos yritän ottaa kameran taas esille, leikki loppuu lyhyeen. Ei toivoakaan että saisin kunnon liikekuvia ilman avustajaa joka "hämää" koirat leikkimään kyttäämättä kameraa. En oikein ymmärrä miten sillä kameralla on niin lamaannuttava vaikutus, kovasti olen yrittänyt tehdä kuvaustilanteista positiivisia namien sun muiden kautta..

No, kyllä mulle nämä iänikuiset pönötyskuvatkin kelpaa. Ja onneksi sentään se kännykkäkameran läsnäolo ei neitejä häiritse.



Harvinainen kuva jossa näkyy Paju riehuvien tyttöjen kera. Tässä se on just tulossa mun luo turvaan, kuten se tekee aina kun tytöt alkavat leikkimään keskenään. Jos tytsyt olis tuosta kääntyneet rynnimään kohti Pajua, olisin ärjäissyt niille pysäytyskäskyt. Pajun turvallisuus on tärkeä juttu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 
template base by Designer Blogs