28.2.2018

0 kommenttia

Helmikuun tiivistelmä (2018)



- Lunta ja pakkasta riitti edelleen! Sinnikkäästi ihan kuun loppuun asti. Välillä oli melko koviakin pakkaslukemia
- Hiihtolatuja, hiihtolatuja kaikkialla.. Onneksi aina löytyy kuitenkin sellaisia random ryteikköjä joihin voidaan mennä möyrimään
- Rusinat rasahti ja piti ottaa yläkerran naapuriin yhteys kun sieltä kantautuva ääni alkoi häiritä jopa koiria (ja nehän ei piittaa edes ukkosesta ja rakettien paukkeesta). Tästä keskustellaan varmaan jatkossa lisää..
- Pepin ja Pihlan vatsat heitti kuperkeikkaa vuorotellen alkukuussa.. Ei tietoa mistä oli kyse, ilmeisesti joku koirain ripaletauti oli liikkeellä, mutta jos oli kyse siitä, niin ei se esim. Pajuun tarttunut missään vaiheessa
- Chihulauma oli hoidossa alkukuussa, niihinkään ei mikään vatsatauti tarttunut
- Pajulle tuli mörköikä part 2, varsinkin pimeällä näki muka jotain pieniä vihreitä miehiä jossain ja MURRRRRR
- Täälläpäin jolkotteli porukastaan erossa harhaileva susihukka, oli ilmeisesti käynyt kiertämässä meidän vakiokoirapuiston aitauksenkin ulkopuolelta. Koirien reaktiot näihin jälkiin oli tosin aika laimeat, joten voihan olla että kyseessä oli ollut ihan joku karkumatkalla ollut koira vaan. Ajankohta ja jälkien koko olisi vaan täsmännyt hienosti suteen.
- Pihla aloitti karvanvaihdon reippaasti heti kuun alkupuolella ja Peppikin aloitteli samaa projektia rauhallisempaan tahtiin nyt loppukuusta
- Tehtiin vuoden toinen reissu Paukanevalle
- Pohdin edelleen tuskastuneena että mitäs hittoa tuon Pepin pattitilanteen kanssa teen, kunnes lopulta päädyin varaamaan sille leikkausajan

23.2.2018

0 kommenttia

Paukaneva 22.02.2018



Nyt ei ehkä ollut ihan niin nättiä kuin tammikuussa, mutta erittäin jees silti 😎 Ainahan tuolla on kiva käydä. Ei edes ollut niin kylmä kuin muuten on ollut viime aikoina, aurinkokin lämmitti niin että meinasi tulla hiki!

7 koiran kööri mukana.

Paju sai nuo siniset tossut lainaksi siskolta kun sen omat pinkit olivat kastuneet aiemman ulkoilun aikana. Saatiin lopulta pitääkin nuo, hyvät varatossut!

Jos Pihla olisi kirjoituistaitoinen olio, sillä saattaisi olla piehtarointiin keskittyvä harrastusblogi. Tämän talven ajalta siellä olisi rutkasti hyvää piehtarointikautta juhlistavia postauksia. 😂


Tämän videon kohdalla Youtube oli sitä mieltä että nyt heiluu kamera niin kovasti ettei edes vakautus auta..

Upea talvi jatkuu




Siinäpä on nyt iso kasa uusimpia kuvia. Lisäksi on vielä muutamia jotka tarvitsevat oman postauksen alleen + jämäkuvia joita aion heitellä pelkästään instan puolelle.

Ollaan otsikon mukaisesti saatu jatkaa talvesta nauttimista - kylmää ja aurinkoista on ollut! ❤❄ Ihanaa kun ei tarvitse kahlata vesisateessa pitkin loskaisia katuja!

Pihla on jälleen heittänyt pohjavillansa veks ja alkaa olla kalju kojootti, mutta vielä on turkkia jäljellä sen verran ettei sentään pukea tarvitse. Voi tosin olla että heitän sille Jussipaidan niskaan jos mennään -20° ali jossain vaiheessa..

16.2.2018

0 kommenttia

Kasvukansiot kaikille




Pihlan kuvakansiossa on aina ollut "kasvu & kehitys"-alikansio. Kun Pihlis pentuna tuli kotiin, mulla oli tavoitteena ottaa siitä aluksi viikottain ja lopulta kuukausittain seisotus- ja pääkuvia joista pystyisi jälkeenpäin tarkastelemaan penskan kasvua.

No, tuota intoa kesti siihen asti kun Pihla oli 6kk, sen jälkeen en enää kovin usein siitä sellaisia "virallisia" rakennekuvia ottanut. En kuitenkaan poistanut kansiota, vaan heittelin sinne sittemmin myös mm. liikekuvia - näkeehän niissäkin jonkinlaista kehitystä.

Ja koska Pihlankin kansio on tuollainen monenlaisten kuvien sekasotku nykyään, niin ajattelin että miksen voisi noille kahdelle muullekin koota samanlaiset!

9.2.2018

0 kommenttia

Päivitetty katsaus huoltotoimenpiteisiin


Tulevaisuus häikäisee...

Edellisen kerran olen jaaritellut hoitojutut tarkemmin läpi vuonna 2015. Tässäpä nyt päivitetyt listat: mitä tehdään ja kuinka usein, mikä sujuu, missä on parannettavaa...

Peppi

Pesu: ei liiemmin tykkää. Suostuu kuitenkin aina tulemaan suihkuun ja uskoo kerrasta kun sanon ettei saa häipyä kesken kaiken (saattaa yrittää hiipiä pois). Useimmiten pesut sujuu alusta loppuun ihan hyvin.
Pesu 2-3 vuodessa, tarpeen mukaan useamminkin mikäli sattuisi sotkemaan itsensä kunnolla.

Harjaus: ei ole lempipuuhaa tämäkään, ei kuitenkaan vastustele/karkaile kun harjaan. Paras aika harjata Peppi on silloin kun se makoilee, tällöin se ei vaikuttaisi häiritsevän ollenkaan.
Harjaan silloin tällöin, eniten karvanvaihdon aikaan.

Korvien puhdistaminen: Peppiä ei haittaa sellainen puhdistusmenetelmä jossa putsausainetta kaadetaan liinaan ja sillä sitten hellästi pyyhitään korvat puhtaaksi.
Sen sijaan aineet jotka pitäisi kaataa suoraan korvaan ovat edelleen ihan kauheita - näihin se tuskin tottuu ikinä. Niitä varten Peppi pitää saartaa johonkin sohvannurkkaan ja yrittää äkkiä saada litkut maaliin. Onneksi korvia tarvitsee puhdistaa vain harvoin ja vielä harvemmin tarvitsee käyttää korvatippoja.

Silmien puhdistaminen: Pepin silmät ovat aika herkät, varsinkin keväällä vetistelevät kun pölyä pukkaa joka suunnasta. Kotihoitona jäähdytetyllä kamomillateellä huuhtelen silmät kuntoon silloin tällöin, ja tähän Peppi on tottunut täysin - ei haittaa, antaa huuhdella. Myös ihan varsinaiset silmätipat ovat OK.

Hampaiden harjaus: Pepille on nykyään hankala syöttää luita hammashoitotarkoituksessa, koska se on niin armoton ahmatti: se syö kovia oikeita luita niin kovalla vauhdilla ja voimalla että tukehtuminen/suolitukos/hampaiden lohkeaminen ovat ihan oikeita riskejä. Siispä hampaiden harjaamisen tärkeys on korostunut, ja se sujuu onneksi hyvin. Hankalinta Pepin hampaiden harjaamisessa on se, kun se yrittää aina heti harjaustuokion alussa lipaista tahnat harjalta kielellään (koska se on niin hyvää ilmeisesti!)... Hammasskrapan käyttö ei myöskään häiritse. Hampaat harjaan viitenä päivänä viikossa, skrapa käy suussa harvemmin.

Kynsien leikkaus: Peppi nyppii jalkojaan pois käsittelystä joskus enemmän, joskus vähemmän.. Riippuu mielialasta. Ei se siis vieläkään varsinaisesti fanita kynsisaksia, mutta aina saan sen puun rungon paksuiset kynnet leikattua suht. nopeasti kuitenkin!
Kynnet leikataan kerran viikossa.

Lääkitys: ei ole tullut vastaan yhtäkään syötävää lääkettä jota Peppi ei olisi toivottanut tervetulleeksi suuhunsa. Ei niitä tarvitse edes kätkeä ruokaan.

Haavojen/ihottumien hoitaminen, rasvaus, jne.: hoitoa ovat kaivanneet yksi hotspot-läntti, satunnaiset pikkuhaavat sekä kuivat anturat. Putsaaminen, rasvaus jne. sujuu ihan hyvin, mitä nyt tassujen kohdalla saattaa vähän nykiä käpälää pois.
Viime kuussa piti yhtä varpaaanväliä rasvailla kun ilmeisesti furunkuloosi yritti iskeä. Silloin laitoin sille tossua jalkaan jotta rasva pysyisi kyydissä, ja aika kiltisti se antoi tossun olla paikoillaan.

Eläinlääkärikäynnit: tästähän olenkin jo viimeaikaisten lääkärireissujen takia kirjoitellut, mutta toistetaan nyt vielä: Peppi käyttäytyy tosi fiksusti lääkärissä, on aina ollut rento ja helppo käsitellä/tutkia.

Muuta: -


Pihla

Pesu: teki mieli kopioida siitä edellisestä postauksesta tämä kohta, koska mikään ei ole muuttunut. Pihla ei tykkää pestäväksi joutumisesta yhtään, ei haluaisi edes tulla suihkunurkkaukseen, käskyttää pitää. Yrittää karkailla kesken pesun. Ei auta maanittelu, ei lohduta lahjominen. On se rankkaa..
Pesu 2-3 vuodessa, tarpeen mukaan useamminkin mikäli sattuisi sotkemaan itsensä kunnolla (ei tässä postauksessa sentään ihan kokonaan copypastelta vältytä!).

Harjaus: samanlainen suhtautuminen kuin Pepillä: ei juurikaan tykkää, mutta antaa harjata ilman pullikointia. Parhaiten tämä onnistuu kun hiippailee harjan kanssa Pihlan ääreen sen makoillessa jossain.
Harjaan silloin tällöin, eniten karvanvaihdon aikaan.

Korvien puhdistaminen: ei ole ikinä tarvinnut puhdistaa, ovat aina olleet säihkyvän puhtaat. Olen silti totuttanut sitä korvien koskemiseen siltä varalta että jos joskus sattuu vaikka korvatulehdus iskemään. Antaa "sörkkiä" korvia, ei haittaa, oletettavasti saan hoitaa korvat ongelmitta jos tarvetta ilmenee.

Silmien puhdistaminen: eipä ole silmiäkään tarvinnut puhdistaa/lääkitä ikinä. Silmien ympäristön räpläämiseenkin olen sitä totuttanut, vähän ihmeissään se siitä on, muttei niinkään vastustele. Tästäkin voisin olettaa ettei tarvitse tuskailla mikäli silmiä joskus pitää oikeasti hoitaa.

Hampaiden harjaus: Pihlalle oikeat luut saattaisivat riittää hampaiden puhtaanapitoon, se kun osaa niitä jyrsiä fiksusti rikkomatta purukalustoaan ja nielemättä isoja paloja. Reiluuden nimissä harjaan kuitenkin sen hampaita yhtä usein kuin muidenkin.
Ei kauheasti arvosta legojenharjaustuokioita, mutta hammastahnan maku lohduttaa sitä sen verran että antaa harjata kiemurtelematta. Hammasskrapaakin sietää.
Hampaat harjaan viitenä päivänä viikossa, skrapa käy suussa harvemmin.

Kynsien leikkaus: vähän se tämäkin neito joskus kiskoo jalkojaan pois saksien luota, mutta useimmiten antaa leikata kynnet nätisti ja rauhassa.
Kynnet leikataan kerran viikossa.

Lääkitys: vuonna 2015 mainitsin että eräs possulla maustettu sinkkilisä oli ainoa tabletti jonka Pihla on ikinä nielaissut vapaaehtoisesti. Tämäkään tilanne ei ole muuttunut. Pihla löytää ruokaan kätketyt pillerit ja suodattaa ne kipon pohjalle, myös kädestä annettuna se tietää heti jos herkkuun on kätketty jotain, eikä sitten suostu syömään sitä.
Käytän lääkkeiden suhteen edelleen tätä samaa tekniikkaa: suu auki, pilleri kitaan, pidän suuta hetken kiinni käsin (hellästi! ei ole todellakaan tarkoitus tehdä kipeää, vaan estää koiraa sylkäisemästä lääkettä pois) ja kun nielaisu on tapahtunut, ote irti ja kehut & nami. Joskus tämän jälkeen pitää vielä hetki seurailla Pihlaa, koska ainakin kerran se räkäisi lääkkeen pois suustaan sen jälkeen kun oli mukamas nielaissut sen..

Haavojen/ihottumien hoitaminen, rasvaus, jne.: ei ole muistaakseni tarvinnut hoitaa mitään. Pihlan kohdalla kaikki painileikeistä tulleet pikkuhaavat ovat parantuneet ihan itsekseen. Veikkaan kuitenkin, että ei hirveästi tykkäisi mistään rasvaamisesta.

Eläinlääkärikäynnit: pentuna ei tykännyt lääkärireissuista yhtään ja pisti hanttiin, toki tuolloin selviteltiin sen mysteeriripulointia ja piti ottaa mm. röntgenkuvia ja verikokeita. Tuon jälkeen ei ole sitten tarvinnutkaan käydä muuta kuin rokotuksilla, ja niiden kanssa ei ole ollut enää mitään ongelmaa - Pihla on nykyään lekurin luona yhtä rento kuin Peppi.

Muuta: -

Paju

Pesu: ei selkeästi tykkää, mutta antaa pestä ilman rimpuilua. En tiedä olisiko suhtautuminen eri, jos sen "pesu-ura" olisi alkanut normaalilla shampoolla eikä hiivalääkeshampoolla joka saattoi kirvellä? No, tuskin. Aina on suhtautunut veteen aika nihkeästi.
Paju pääsee pesulle lavuaarissa, niin kätevää!
Nyt kun säännöllinen lääkeshampoolla läträäminen on ohi/ollut ohi jo kauan, pesukertoja tulee olemaan se 2-3 vuodessa, tarpeen mukaan useamminkin mikäli sattuisi sotkemaan itsensä kunnolla.

Harjaus: "mixed feelings" - elekielen perusteella se ei oikein tiedä mitä mieltä se on harjaamisesta. Toisaalta kivaa silittelyä, toisaalta ei! Yhtä kaikki, Pajun harjaaminen onnistuu aivan hyvin, ei vastustele/karkaile.
Harjaan silloin tällöin. Paju ei mielestäni ole vaihtanut karvaa "kunnolla" kertaakaan? Se vaan ripottelee satunnaisesti teräviä pikku karvojaan välillä vähemmän, välillä enemmän..

Korvien puhdistaminen: sen kerran kun Pajulle puhkesi hiiva, se kukki oikein kunnolla, myös korvissa. Niitä putsattiin ahkerasti ja täysin ongelmitta.
Nykyään korvat ovat onneksi hyvinvoivat ja puhtaat.

Silmien puhdistaminen: ei ole tarvinnut putsata tai lääkitä, mitä nyt joskus pienet määrät perus rähmää pyyhkäisen pois silmäkulmista. Pihlan tapaan myös Pajua olen silti totuttanut silmien alueen kosketteluun, jotta tulevaisuudessa niiden hoitaminen onnistuu, mikäli tarvetta on.

Hampaiden harjaus: ei tykkää. Ei yritä karata tmv., mutta saattaa välillä vähän puraista harjaa.. Pikkupentuaikoina harjaaminen oli ihan mahdotonta, silloin pistettiin niin lujaa kampoihin että huhhuh ja vielä hirveä kiljuminen päälle. Siitä alkoi hidas totuttaminen, ja nyt ollaan tässä pisteessä että harjaaminen onnistuu pieniä näykkäisyjä lukuunottamatta. Jostain syystä hammasskrapa ei joudu puraisujen kohteeksi.
Pajun hampaat on kuitenkin ihan pakko harjata, koska sen allergiat karsivat monet hyvät luut pois, ja ne luut joita se saisi järsiä ei kelpaa pikkuherralle...
Hampaat harjaan viitenä päivänä viikossa, skrapa käy suussa harvemmin.

Kynsien leikkaus: onnistuu hyvin. Äitee pitää Pajua sylissään ja sitten mä siitä napsin kynnet lyhyemmiksi. Ihan pientä tassujen nykimistä esiintyy joskus, mutta se ei ole leikkaamista haitannut.
Kynnet leikataan kerran viikossa.

Lääkitys: Pajulla on kokemusta vain nenäpunkkilääkkeestä, joka on koostumukseltaan kuin puolikostea lihaherkku. Aluksi taisteli lääkettä vastaan kaikin voimin, ja jouduin soveltamaan siihen samaa tekniikkaa kuin Pihlaankin. Jossain vaiheessa lääke alkoi kuitenkin maistumaan ja se söi loput ihan itse!
En sitten tiedä miten toimitaan jos/kun pitäisi jotain isompia, kovia pillereitä syöttää. Varmaan kokeilen jauhaa pienemmäksi mikäli lääkkeen ohjeet sen sallivat + kokeilen piilottaa sapuskaan.

Haavojen/ihottumien hoitaminen, rasvaus, jne.: voi että, tästä Pajulla on paljon kokemusta. Kun allergiaoireita ei oltu vielä saatu kuriin ja ne pistivät penskan ihon kutiamaan, se ehti usein raapia/järsiä itsensä verille. Näitä haavoja tuli sitten puhdistettua ja käytin paljon hunajapohjaista rasvaa haavojen hoitoon. Sama systeemi on käytössä edelleen, mikäli oireita esiintyy (en toki syötä sille mitään mistä oireita tulee, mutta joskus se saattaa esim. löytää salaa lattialta jotain ruoanmurusia jotka riittävät siihen että iho leimahtaa tulipunaiseksi..)
Ei tykkää, ei todellakaan. Varmasti puhdistus ja rasvaus saattaa tuntua kirvelevältä. Se yrittää hieroa rasvat pois, ja kauluria pitää joskus käyttää nuolemisen estämiseen.
Eipä tästä touhusta varmaan saa mitenkään miellyttävämpää, pitää vaan yrittää estää epäsopivien ruokien syömiset mahdollisimman tarkasti.

Eläinlääkärikäynnit: on Paju edistynyt pikkupentuajoistaan, jolloin se painautui alas hoitopöytää vasten ihan kauhuissaan. Nykyäänkin se kuitenkin on ahdistunut lääkärissä, pälyilee ympärilleen silmät suurena ja häntä koipien välissä.. Antaa kuitenkin käsitellä ja hoitaa itseään, ja kuten olen jo aiemmin maininnutkin, Paju ei ole antanut lääkärille hammasta ikinä.
Ehkä se ajan myötä tottuu, kun toteaa ettei yksikään lääkäri häntä aio syödä.

Muuta: anaalirauhasten tyhjäystä pitää harjoitella enemmän.. En ole sitä juurikaan tehnyt, koska Paju ole oireillut pyllyongelmaisesti. Mutta kun on pikkukoirasta kyse, niin ei kannata tuudittautua siihen että se osaisi tyhjätä rauhaset itse yhtä taidokkaasti kuin nuo isot tytöt. Sen pari kertaa kun olen kokeillut, ei ole homma mennyt ihan putkeen: paniikinomainen kiemurtelu alkaa.