22.3.2017

2 kommenttia

Tötteröpää & Toverit On Ice



Oi voi, viimeisimmästä kuulumispostauksesta on sen verran aikaa etten oikein taas tiedä mistä lähtisin uutisia purkamaan, mikä on edes kirjoittamisen arvoista jne. Varmaan kannattaisi suunnitella näitä postauksia etukäteen vähän tarkemmin.
Jaaritellaan nyt sitten vaan, eiköhän ne tärkeimmät jutut sieltä tule kirjoitettua esiin. Ennustan että tästä postauksesta tulee melko pitkä..

Kuvia on kummasti päässyt kertymään runsaasti vaikka kuvausinspis onkin ollut vähän hukassa nyt kun ulkona vallitsee aina niin ihana "jäätä, vettä ja kuraa"-tila.
Uusi ulkoasukin on, ja tässä yritän pysyä jonkin aikaa. Tämä pohja on mielestäni aika kiva ja toimiva + banneriinkin olen pitkästä aikaa tyytyväinen.

Tuosta bannerista tulikin mieleen hyvä muistutus itselleni ja myös muille banneriaskartelijoille: jos haluaa tämän tyyppisiä bannereita tehdä, niin kannattaa koiria kuvatessaan muistaa säännöllisesti ottaa niistä pääkuvia sivultapäin, ja mielellään tietysti niin että kaikki katsovat samaan suuntaan.



Uusimmat säävikinät
Pakko kai myöntää että talvi on ohi, kevättalveksi maaliskuuta voi vielä sentään sanoa.
Ja olihan se surkea talvi, vaikka toki muistan olla kiitollinen niistä muutamista talvisista päivistä jotka saatiin.

Lammen jäällä ei käyty kertaakaan, en vaan millään usko että se ehti missään vaiheessa jäätyä kunnolla kun aina tuli plussakelejä pilaamaan lupaavat pakkaset.

Mulla on ensi talveksi suunnitteilla koirallinen reissu Lappiin, mutta siihen on toki vielä pitkä aika, saas nähdä miten se suunnitelma kehittyy. Olisihan se mahtavaa päästä käymään siellä ja kokea edes vaikka viikon verran sitä Oikein Kunnon Talvea.


Eläinlääkärissä
Vietiin äiteen kanssa yhdessä koiria rokotuksille, säästettiin siten vähän kuluissa. Waltterilta tutkittiin samalla polvet, tulokset olivat hyvät (se muuten täytti tammikuussa 1v, iso poika sekin jo).

Olisi ollut kätevää kuvauttaa Peppi samalla reissulla, mutta eihän se käy että sille olisi samalla kertaa annettu rokotus ja sitten heti perään rauhoitusta kuvausta varten.

Paju oli ainoa jota ei vielä tarvinnut rokottaa, mutta sitäkin on näytetty lääkärille hampaiden/purennan tiimoilta. Hampaille ei vieläkään tarvitse tehdä mitään, seurailu jatkuu.
Yläpurenta sillä on ja pysyy, mutta se on kehittynyt parempaan suuntaan (ja sen myös näkee ulkoisesti, välillä sen sivuprofiili näyttää *melkein* normaalilta) ja nyt ei tarvitse murehtia kipua, hampaat ovat asettuneet niin etteivät hankaa/pureudu suussa mihinkään.

Kaikki koiraseni käyttäytyivät lääkärissä hyvin ja rauhallisesti vaikka vähän hämmentyneitä olivatkin. Pihla olisi kyllä halunnut antaa lääkärille n. tuhat pusua! 💖

Mietittiin äiteen kanssa sitä, että kun seuraavan kerran näiltä pitää uusia rokotukset niin meillä on tässä omien koirien joukossa ja lähipiirissä melko monta seniorikoiraa. Siis jos lähdetään liikkeelle niinkin positiivisista olettamuksista kuin että mitään tragedioita ei osu kohdalle ja näiden terveyskin kantaa vanhuuspäiviin saakka.




Chihumiitti
Viimeksi kun kävin chihutapaamisessa, mulla ei ollut omaa hihua vielä. Nytpä on!
Puistoon kokoontui muutamia hihulaisia, oli sellainen kiva minimiitti (mini monellakin tapaa, eheheee). Paju selkeästi viihtyi rotutovereidensa keskuudessa, se oli oikein hyvällä tuulella siellä kunnes "vääränrotuinen" koira tuli mukaan ja sitä piti sitten äksynä komentaa..

Peppi ja Pihla pääsivät seuraamaan miittiä isojen koirien aitauksesta.

Otin kameran mukaan ja olisi ollut kiva saada kuvia osallistujista, mutta tuo puisto oli kauhean jäinen - kamera jäi siis autoon, en halunnut ottaa sitä riskiä että kaadun se kourassa ja koko setti hajoaa (omilla luillahan ei ole niinkään väliä 😎). Joitain kännykkäkuvia tietysti sain otettua.





The Tötterö
Kuka onkaan tuo mystinen otsikossa mainittu tötteröpää? No, Pajuhan se.

Pikkupenska on leikkinyt veljensä kanssa nyt taas viime aikoina, ja niiden leikit on sellaista rajua (mutta selkeästi leikkisää) painia. Pajulle on sitten siitä tullut päähän vähän battle damagea, pikkuisia puremajälkiä.

Nämä haavat olisivat muuten parantuneet aika nopeastikin varmaan, mutta Paju alkoi sitten yksin ollessaan rapsuttamaan niitä pahempaan kuntoon. Yhtenä aamuna kun menin viemään Pajua ulos, huomasin että sllä oli joku patti/kuhmu päälaella. Säikähdin, mutta tutkimalla selvisi että siinä kohtaa oli yksi näistä haavakohdista ja sitä oli sitten raavittu niin ahkerasti, että iho oli todella ärtynyt ja turvonnut.

Nyt on sitten kauluri käytössä jonkin aikaa että pentu ei saa koskettua haavoihin enää. Putsausta ja lepoa, eiköhän ne lähde paranemaan. Ihmeen kiltisti Paju antaa tuon häkkyrän olla.



Yleiset huomiot
- Niin hienosti menee Pajuli hihnassa nykyään

- ...Mutta se on alkanut tekemään sitä sellaista "lällättelyä" kun pitäisi lähteä kotiin mistä lie milloinkin. Siis se päästää mut lähelleen, mutta sitten ei anna ottaa kiinni vaan juoksee karkuun kauemmas.. Ihanaa, ei yhtään ärsyttävää. 😒 Ja tämä on myös melko hämmentävää irtiolojen jälkeen: se seuraa mua kuin lämpöhakuinen ohjus muuten, mutta kotiin kun pitäisi lähteä niin alkaa välttelemään. Ei ole aiempaa omakohtaista kokemusta tällaisesta, tällä hetkellä teen vaan niin että otan namin esille ja pidän siitä kiinni. Kun pentu tulee nakertamaan namia, otan sitä hitaasti pannasta kiinni ja kehun (jos pantaa ei ole niin jostain kohtaa sen kroppaa otan otteen).

- Pieniä tuhotöitä penska tekisi mielellään edelleen. Kengät se on sentään jättänyt rauhaan, mutta oli sitten petiinsä kaivanut reiän!

- Kun seikkailtiin jossain pusikossa pari päivää sitten, ilmestyi taas rusakko kuin tyhjästä Pihlan eteen. Parin metrin päästä lähti hurjaa vauhtia pinkomaan.. Pihla oli ainoa koira joka sen näki (muiden näkökentän edessä oli kiviä), sen teki mieli lähteä perään mutta PYSÄHTYI kuitenkin kun sille ärjäisin ja tuli mun luo käskytettynä siitä! Ai että olin ylpeä, kyllä sai tyttö kehuja, haleja ja nameja.

- Peppi on tainnut virallisesti hyväksyä Pajun. Enää ei mennä muristen pentua karkuun ja se saa tulla ihan lähelle tekemään tuttavuutta/muuten vaan hengailemaan, ei haittaa yhtään. Lenkeilläkin mahtuvat kaikki kolme sovussa haistelemaan jotain yhtä ja samaa pissaläikkää. 💕



Jonkinlaiset muka-rakennekuvat ja uusimmat pantahankinnat

6v 2kk


3v 10kk - vielä karvanlähdön takia naku


7kk

Bongaa uudet pannat!: Pepillä alkupään peltokuvissa uusi panta, samoin Pajulla. Pepille on ilmaantunut toinenkin uutuus, se on tuo sen "rakennekuvassa" näkyvä punainen ihanuus.


Puistoadressi
Meidän vakiokoirapuistoon toivotaan laajennusta ja vihdoin pikkukoirille omaa puolta. Tästä on kauan puistoilijoiden kanssa keskusteltu ja tein sitten adressin joka voisi ehkä omalta osaltaan antaa päättäjille selkeän viestin siitä, että tarvetta uudistukselle on.

Jos haluat laittaa nimesi listaan ja auttaa meidän puistoa, tässä linkki:
Hyllykallion koirapuistoon laajennus & pikkukoirille oma puoli

3.3.2017

1 kommenttia

Jussipaidat testissä


Yhteistyössä: Jussipaita.com
Koirien paidat (ja joissain kuvissa näkyvät kaulapannat) saatu osana yhteistyötä


Meidän blogin ensimmäinen yhteistyöpostaus! Innolla lähdin mukaan kun näin kivoja tuotteita pääsimme testailemaan (tai siis koirat pääsivät, omistaja tarkkaili ja kirjasi tulokset! 😄).
Jaan ensin ajatukseni paidoista tuotearvostelun merkeissä, sen jälkeen siirrytään kuviin, joita on kertynyt ihan kivasti. 😊


Taustatietoa
Jussipaita.com myy nimensä mukaisesti Jussipaitoja, pienellä twistillä tosin: nämä paidat on tarkoitettu koirille! Hauska idea, ja paidat ovatkin saaneet paljon huomiota osakseen.
Paidat ovat pääosassa, mutta niiden lisäksi löydät kaupasta myös tyylikkäitä kaulapantoja ja talutushihnoja.

Mikäli Jussipaita ei ollut ennestään tuttu vaatekappale, se on erityisesti Etelä-Pohjanmaalla suosittu villapaita jota koristaa vinoneliökuviointi.
Sivustolta löytyy myös infosivu, joka kertoo mistä on kyse:

Kotimaista kulttuuriperinnettä
Jussipaidan historia ulottuu yli sadan vuoden taakse, jolloin paita tuli tunnetuksi Harri Jussin rooliasuna menestysnäytelmässä. Kaunis pohjalainen kuosi on sittemmin valloittanut vuosien varrella sydämet ympäri Suomea. Jussipaidan ajaton muotoilu on erinomainen osoitus siitä, kuinka klassikkokuosit jaksavat ihastuttaa meitä suomalaisia vuodesta toiseen.
Lähde: Jussipaita Original™ - Klassikkoneule koirille


Ulkonäkö, materiaali
Paitoihin on onnistuttu tuomaan Jussipaitojen henki, nämä koirien versiot ovat hyvin uskollisia alkuperäiselle neuleelle. Jälki on tarkkaa, paidat tuntuvat ja näyttävät hyvälaatuisilta.

Kuviohan on juuri sellainen kuin sen pitää kunnon Jussipaidassa ollakin! Ihan kotiseutuylpeys valtaa mielen. 😍
Klassikkovärin (luonnonharmaa + viininpunainen) lisäksi tarjolla on myös esimerkiksi raikkaan pinkkivalkoinen Karkkipaita-versio.

Paidan malli/rakenne on sinänsä aika simppeli, en keksi siitä mitään erikoista kommentoitavaa. Parhaiten se peittää rintaa + selkää. Lisäpisteitä tulee kuitenkin siitä, että mallissa on jo lähtökohtaisesti otettu huomioon uroskoirat ja täten paitaa ei tarvitse lähteä itse muokkaamaan jotta poikienkin vessahommat onnistuvat paitaa sotkematta.

Kokovalikoima: XXS-XXL.

Materiaali on akryyliä. Monilla saattaa olla ennakkoluuloja kyseistä materiaalia kohtaan, mutta näissä paidoissa se toimii oikein hyvin.
Kuten sivuston UKK-osastolla mainitaankin, keinokuidun etuihin kuuluu muun muassa helppohuoltoisuus.
Paju ehti jo sotkemaan paitansa selkäpuolta jossain, pesin paidan käsin (paidat voi toki pestä myös pesukoneessa 30 asteessa, ks. tarkemmat pesuohjeet) eikä sen väreille taikka muodolle käynyt kuinkaan.

Näillä paidoilla on muuten 100% tyytyväisyystakuu josta voit lukea lisää täällä.


Lämmittääkö paita?
Peppi oli luotettavin seurattava kun paitojen lämpöominaisuuksia tutkin, sehän on oikeastaan aina ollut hyvin kylmänarka ja ilmaisee kropallaan selkeästi mikäli se palelee.
Pihlan en ole nähnyt palelevan ikinä ja Paju taas perinteiseen chihutyyliin saattaa välillä täristä ja näyttää kovin surkealta vaikkei mitään hätää olisikaan...

Hyvin iloisesti Peppi on kipittänyt menemään paitansa kanssa pakkasella vaikka melko ikävää tuultakin on ollut välillä. Voin kertoa, että tuo daami ei kylmässä niin pirteästi liikkuisi jos paita ei sitä lämmittäisi ollenkaan. Paidan alle kurkatessa alaselän karvat eivät ole olleet pystyssä (palelemisen merkki) ja kädellä pystyy tuntemaan että lämpöä on tuotettu.

Sovelsin Jussipaitoihin samaa systeemiä kuin muihinkin samantyyppisiin vaatteisiin: kun pakkasta alkaa olla oikein kunnolla, mantteli tulee käyttöön ja paita jää sen alle lisälämmikkeeksi.
Sivustolla myös suositellaan samaa, sillä näitä paitoja ei ole tarkoitettu ihan kovimmilla paukkupakkasilla käytettäviksi sellaisenaan, vaan silloin on parasta laittaa sen päälle vielä jotain paksumpaa.


Paidat tositoimissa
Koirat ovat testailleet paitoja monenlaisissa tilanteissa.
Myös Pihla on osallistunut testailuun vaikkei varsinaisesti vaatetusta kaipaakaan (tosin sen karvanlähtö alkoi kesken kaiken, eli voidaan ajatella että ehkä sekin sai paidasta hyötyä irti kun pakkasia kuitenkin tuli vielä 😄). Se ilmeisesti vähän kapinoi paitaa vastaan aluksi, piehtaroi tuplasti enemmän kuin yleensä  😂, mutta lopulta sitten tottui siihen. Oikea draamakuningatar.

Isojen koirien malli (testaajina isot seropit Peppi ja Pihla, sama koko molemmilla: XXL) on saanut kunnolla kyytiä. On ollut päätöntä juoksemista, rajuja painileikkejä sekä myös rauhallisempia remmilenkkejä.

Kun nämä tytöt pääsevät kunnolla vauhtiin, niin sitten mennään ja lujaa. Paidat ovat osoittaneet olevansa hyvinkin joustavia ja kestäviä, ne ovat selvinneet ehjinä monista riehumistuokioista. Kestävyys on mahtava ominaisuus, sillä Pepillä on joskus ollut sellainenkin paita joka lähti ihan surutta purkautumaan kun Pihla sitä vähän tassulla huitaisi.. Näiden kanssa moista ei tarvitse pelätä.

Joitain ongelmakohtia tuli vastaan isojen koirien menoa seuratessa:
Kaula-aukko antaa periksi, hurjimmissa vauhdeissa se venyy liikaa ja koko paita alkaa valumaan alaspäin. Kauluksen materiaali voisi siis olla vankempaa tekoa.
Kävelylenkeillä tätä ei tapahdu, eikä kaulus veny lopullisesti vaan pyrkii palautumaan alkuperäiseen muotoonsa kun saa levätä.

Selän päältä paidan takaosa saattaa vauhdissa kipata itsensä nurin kaksin kerroin, mutta koiran liikkuessa lisää se saattaa pompahtaa siitä takaisin paikalleen. Tähän voisi auttaa takaosan alle lisättävät nauhat joihin koiran takajalat pujotetaan. Nämä toki jakavat mielipiteitä, kaikki koirat eivät tykkää "jalkanaruista" ja materiaali pitäisi valita tarkasti etteivät nauhat hankaa/kiristä.

Pepillä on aika nouseva vatsalinja, ja sillä paita roikkuu vatsan kohdalla (Pihlalla myös, muttei mielestäni niin selkeästi?). Mietinkin, että ehkä jokin säätösysteemi voisi olla hyvä. Vaikkapa joku yksinkertainen vatsan alueella oleva vedettävä nauhamekanismi joka olisi paidan sisällä piilossa (jottei veisi huomiota pois hienosta kuviosta)?

Nämä kaikki jutut ovat toisaalta ymmärrettäviä, sillä koiria on niin monen muotoisia ja ison koiran paidassa on luonnollisesti enemmän pinta-alaa, materiaalia joka ei aina voi olla niin "kompaktina pakettina" kuin pikkukoiran paita.


Pikkukoirien malli
(testaajina chihuahuat Paju ja Käpy, sama koko molemmilla: XXS) on toiminut täydellisyyttä hipoen kaikissa tilanteissa, samanlaista ohjelmaa on ollut kuin isoilla testaajilla. Ei ongelman ongelmaa, paidat ovat pysyneet menossa mukana loistavasti ja sopivat pikkupojille hyvin.

Paju on myös rämpinyt ihan umpihangessa paita päällään (harvinaista puuhaa, tämä talvi kun on ollut niin onnettoman lumeton täällä). Silloin hetken näytti siltä että paita olisi imaissut sisäänsä lunta, mutta kun nostin penskaa kaapiakseni lumet pois, ei sinne ollut päässytkään mitään.

Miniversiosta en siis löydä moitittavaa näiden chihutestaajien perusteella. Mutta jos mietin pikkukoiria laajemmin, niin ehkä jollain italianvinttikoiran mallisella pikkuisella tuo paidan vatsan kohdalta roikkuminen voisi myös tulla vastaan?


Plussat, miinukset, tähdet

+ Ulkonäkö: täydellinen koiraversio Jussipaidasta
+ Värivaihtoehdot
+ Kestävä, hyvälaatuinen ja helppohuoltoinen materiaali
+ Lämmittää
+ Joustaa, ei vaikeuta koirien liikkumista - on melkein kuin urheiluvaate
+ Urokset huomioitu paidan mallissa

- Vauhdikkaissa tilanteissa ison paidan kaulus joustaa, venyy ja valuu liikaa
- Isojen koirien kohdalla paita saattaa (koiran kropan muodosta riippuen!) näyttää aika löysältä ja hölskyä sen mukaisesti
- Jättikokoisille koirille ei ainakaan tällä hetkellä ole tarjolla kokoja

★★★★☆
4/5, suosittelen!

Haluaisin tässä vaiheessa vielä kerran kiittää isosti tästä yhteistyömahdollisuudesta! 😊



Sokerina pohjalla: kuvia, kuvia ja vielä lisää kuvia
Ja näitähän on sitten tosiaankin paljon. Mielestäni näistä otoksista näkee hyvin miltä paidat ylipäätään näyttävät ja miten ne käyttäytyvät eri tilanteissa. 😊 Valitsin tähän ihan vaan "muutamia" suosikkejani, loput kuvat löydät kuvagalleriastani.