31.10.2016

0 kommenttia

HOWLoween



Hyvät Halloweenit!

Pajusta nyt ei ole mitään kuvaa kun kaikki asusteet on sille niin kovin isoja, mutta varmasti ensi vuonna sillekin löytyy jotain.

24.10.2016

7 kommenttia

Hammaspyörremyrsky



(Otsikko viittaa Pajuun, sen villiin leikkityyliin ja sen pienen pieniin neulahampaisiin. Vauhtia ja puruvoimaa piisaa.)

Tuntuu aina siltä, että syksyn nätein osa menee ohi silmänräpäyksessä ja yhtäkkiä ollaan lokakuun lopussa keskellä harmaanruskeaa maisemaa..

Mitäs meille kuuluu? No, nyt tulee taas tällainen semihämmentävä postaus jossa on mukana vähän kaikkea.

Pihlan juoksut alkoi kuukautta aikaisemmin kuin yleensä. Pihlan ja Pepin hieno yhteinen juoksurytmi siis hajosi, muttei ihan täysin kun Peppikin alkoi juoksuilemaan tovi sitten - onneksi ei ihan täyden kuukauden väliä ehtinyt tulla.

Ihan hyvään aikaan osui tämä juoksuhölmöily, koska meidän pitäisi nyt joka tapauksessa pysyä erossa vieraista koirista kun Paju-parka sai pari viikkoa sitten nenäpunkkidiagnoosin. Mistä tartunta tuli? Jaa-a. Mahdollisuuksia on monia.
Nyt on sitten lääkitty, lääkitty ja lääkitty..

Pentu on kuitenkin saanut viettää aikaa omien piskien lisäksi tuttujen chihujen ja mopsien kanssa, niiden omistajat ovat tietoisia tästä ja ovat olleet valmiita lääkitsemään koiransa myös.
Paju oireilee edelleen, mutta lääkitys on vielä kesken. Toivottavasti tervehtyy pian, eka rokotus lähestyy ja sitten olisi kiva voida seikkailla tuolla kodin ulkopuolella enemmän.

Ei niinkään vaarallinen vaiva, mutta sitäkin ärsyttävämpi. Uuden tartunnan välttäminen ei ole ihan helppoa koska niin monet koirat kantaa nenäpunkkeja kaiken aikaa täysin oireettomasti ja näitä veijareita voi saada maastostakin..



Pieni nenän kutiaminen ei Pajun menoa haittaa, se on niin reipas pieni päästäinen. IHANA.

Kirjoittelen nyt listamuotoon kaikenlaista pentuasiaa:

- Huomatkaa Pajun hieno panta! Se on tiimipanta, tytöillä on samanlaiset (niistäkin löytyy kuvia alempaa). Onhan se hitusen liian iso vielä, joo.. Tässä vaiheessa pojan on btw pakko olla kuvaustuokioiden aikana kiinni hihnassa, koska muuten se vaan pyörii mun jaloissa eikä ole toivoakaan että saisin kuvia

- Tuo laikku Pajun selässä ei ole osa sen turkin väritystä. Kun Paju oli pariviikkoinen pötkylä, sen emä tiputti ruokaa penskan päälle eikä tajunnut putsata sitä. Kun se tahra sitten pyyhittiin pois, vähän karvaa lähti mukana ja tuo läntti jäi. Saas nähdä "korjautuuko" se kun pentukarva vaihtuu

- Hihnassa osaa kulkea yllättävän hyvin jo, paitsi jos hihnaa pitelee joku muu kuin mä!

- On niiiin rohkea ja leikkisä poika. Kohtaa uusia asioita innokkaasti ja jos jotain säikähtääkin niin palautuu nopeasti

- Waltteri on Pajun paras kaveri. Pitäisi saada videota niiden leikeistä

- Pihla sietää Pajua enemmän jo, yritti jopa leikkiä sen kanssa ennen kuin JM (JuoksuMasennus) iski

- Peppikään ei enää niin hanakasti välttele penskaa. Jos ovat samaan aikaan takapihalla, Peppi saattaa jopa ihan rauhassa haistella Pajua!

- Matka kohti sisäsiisteyttä alkoi kompuroiden kun ulkona Paju keskittyi vain kitisemään ja juoksemaan mun perässä vaikka olisi ollut hätäkin. Sitten tuli eka pisu pihalle ja hyvin ajoitetun kehusateen avulla penska alkoi tajuta homman idean. Nyt suurin osa vessa-asioista tulee ulos! Jos ovi sattuu olemaan auki, pentu osaa kipittää itse ulos asioille

- Ja mikäli on tilanne jolloin en ehdi viemään ulos, se osaa tähdätä hienosti pissialustoille. Toki sellaisia "RIEHUIN LIKE NEVER BEFORE JA OHO NYT VAAN TULI PISSI TÄHÄN NÄIN"-vahinkoja sattuu vielä

- EDIT: melkein unohdin tämän! Paju osaa jo nostaa jalkaa pissiessään! Kun se tapahtui ekan kerran pari viikkoa sitten, luulin että se oli vahinko, mutta sitten se vaan jatkoi sitä ja nostaa nyt koipeaan lähes joka ikinen kerta.

- Nukkuu yöt hyvin, ei herää kitisemään/vaatimaan leikitystä (Pihla harrasti tätä saman ikäisenä..)

- Yksinolotreeniä oon teettänyt ahkerasti, toki jakaen ajat niin ettei vauveli joudu olemaan liikaa omissa oloissaan. Aika hyvin osaa jo olla, hyvin vähän huutelee perään, osaa leikkiä yksinkin. Pajun yksinolot on sitä ihan sanan varsinaisessa merkityksessä koska ainakin nyt vielä sen on pakko olla eri huoneessa kuin isot tytöt ettei ne vahingossakaan tallo sitä

- Poikanen on totutellut pitämään paitaa päällään, sen pitää tottua pukemiseen

- Kynsien leikkaaminen ei ole kivaa pikkuisen mielestä, siitä pitää nyt muovata kiva juttu. Mutta kylläpä on mukavaa leikata pieniä VAALEITA kynsiä kun on tottunut leikkaamaan Pepin mustia puunrunkoja..

- Syö sujuvasti nappulaa ja lihaa. Ei ole vielä vaikuttanut erityisen herkkävatsaiselta vaikka on maistellut kaikenlaista. Mulla on nyt kaksi hedelmistä tykkäävää koiraa..





Ylläoleviin kännykkäkuviin jonkinlaiset kuvatekstit:

Vasen ylärivi: "toi pentu se vaan syö jotain hyvää ja mä en saa IKINÄ mitään (vaikka just äsken söin namin ööhöhh). Julmaa!" T: Pihla
Oikea ylärivi: kaverukset menossa päiväunille
Vasen alarivi: taas on jäänyt paljon ostoksia kuvaamatta, mutta tässä nyt Pajun ikioma ruokakippo!
Oikea ylärivi: roskiksesta löytynyt äärimmäisen hieno taulu sai tärkeän tehtävän. Se on väliaikainen koiraportti jolla Paju pysyy omassa huoneessaan silloin kun en halua että se haahuilee ympäri kämppää. America, fuck yeah!

Ja alla kuvia joissa tytöt esittelee omat tiimipantansa. Ostin kännykkään sellaisen pilipali-fisheyelinssin ja nämä kuvat on otettu sillä:






Vielä lopuksi kisukuvia pitkästä aikaa. Piti kuvata Pipsaakin, mutta Lulun kuvaaminen oli niin ärsyttävää etten sitten enää jaksanut raahata muorikissaa ulos samalla kertaa..


21.10.2016

0 kommenttia

Tico 2007-2016


Vaikka Pajun esittelypostaus oli varsin pirteä, ei pentuarki ole alkanut kaikkein iloisimmissa tunnelmissa. Vähän ennen pennun kotiutumista meidät kohtasi suuri suru, josta on nyt aika kirjoittaa tännekin.

Siskoni rakas Tico-chihuahua nukkui pois 25.9. Lemmikin menettäminen on aina surullista oli tilanne mikä hyvänsä, mutta Ticon poismeno tuntui erityisen järkyttävältä koska se tapahtui niin yhtäkkiä ja yllättäen. Ei kukaan meistä olisi osannut odottaa että vielä olisi Ticon aika lähteä, ja vieläkin on vaikea käsittää että se on poissa.

Kun Tico muutti siskoni luo, se oli nuori ja erittäin arka kodinvaihtaja. Siskon kärsivällisyyden ja rakkauden avulla Ticosta kasvoi kuitenkin paljon rohkeampi, hieno poika jota pelko ei enää hallinnut. Uudessa kodissaan se sai elää mahtavan elämän.

Mä olin yksi niistä ihmisistä joita Tico pelkäsi aluksi ihan erityisesti. Kesti vuosia että Tico alkoi luottamaan muhun, ja tuntuihan se ihan mahtavalta kun lopulta sain Ticon hyväksynnän!

Tico oli ihan omanlaisensa persoona. Vähän jääräpää, vähän riitapukari - mutta kaikkein eniten kuitenkin hurmaava herrasmies, varsinkin vanhemmilla päivillään. Tästä tyypistä riittää paljon värikkäitä muistoja.

Mielessä on ollut nyt usein lohduttava ajatus siitä, että nyt Tico, Lola ja muut aikojen saatossa pois nukkuneet lemmikit ovat kaikki yhdessä jossain. Oli sijainti sitten sateenkaarisilta taikka koirien taivas, jossain ne hengailevat yhdessä ja niillä on oikein mukavaa.


Lepää rauhassa, hienoin chihumies. ♥

2.10.2016

2 kommenttia

Pikkupoika


Tällainen tämä mun lauman uusin jäsen nyt sitten on! Hän on lyhytkarvainen chihuahua nimeltä Paju. S. 6.8.2016.

Saattaa tulla jotenkin yllätyksenä tämä rotuvalinta kun oon aina ollut näkyvämmin isojen rotujen fani, mutta kyllä oon muistaakseni täälläkin maininnut että pikkukoiran hankinta on ollut mielessä ja että chihu on yksi mun lempiroduista.

Paju on tällä hetkellä luonteeltaan 50% herkkä nössöpallero ja 50% uhkarohkea vilkasliikkeinen vintiö joka tykkää esim. kiivetä syliin jos istahdan lattialle (ja siitä matka jatkuisi vielä olkapäälle jos vaan päästäisin!). Se myös tykkää omasta äänestään kovasti ja ilmaisee mielipiteensä jos sanottavaa on - ei niinkään hauku, mutta kitisee..

Peppi ja Pihla ovat molemmat aika hämmentyneitä ja vähän kauhuissaankin, mutta rauhallista tutustumista kun harjoitetaan niin kyllä yhteiselo alkaa sujumaan. Aika jännää että Pihlakin välttelee pentua, yleensähän se tykkää tutustua naperoihin. Veikkaan että se johtuu tuon pennun pienestä koosta, Pihla ei ole koskaan ennen nähnyt noin pientä elukkaa eikä ehkä siksi oikein tajua että mikä hitto se oikein on.

Pari päivää sitten Paju kävi veljensä kanssa pentutarkastuksessa. Vaikka Paju on vähän itkupilli, niin tällä lääkärireissulla se oli reipas poika eikä ihme kyllä vänissyt yhtään edes silloin kun siru "asennettiin"!

Tarkastuksessa varmistui se minkä olin oikeastaan jo huomannutkin: Pajulla on purentavika, yläpurenta. Lääkärin ohjeistuksen mukaan sitä seurataan ja rokotuskäynneillä lääkäri taas tarkastaa tilanteen. Jos purenta alkaa aiheuttamaan ongelmia pennun kasvaessa, niin voipi olla että jonkinlainen hammasremontti on tehtävä kun ikää on enemmän. Sitä mietitään silloin, nyt kuitenkin vietetään ihan perus pentuarkea.

1.10.2016

1 kommenttia

Newsflash

Hirviömäinen syysflunssa tuli ja kiusasi/kiusaa allekirjoittanutta (flunssat ilmeisesti muuttuu aina vaan rankemmiksi mitä enemmän ikää tulee?), mutta nyt kun oon jotenkuten hyvällä ololla tässä, halusin laittaa pikaisen sekatavarapostauksen tänne näin.

Seuraava postaus liittyykin sitten pentuun joka on jo täällä kotona!



Koirat tuli tosiaan pestyä viime kuun alkupuolella, kesän pölyt piti saada pois (ja samalla sai vauhditettua karvanlähtöä). Pesuoperaatio jännitti tällä kertaa koirien lisäksi mua koska tän uuden kodin suihkutila on niin paljon pienempi kuin ex-kämpässä (se oli ihan omituisen iso se) ja piti olla varovainen ettei koirat pääse ravistellen kastelemaan koko huonetta lattiasta kattoon ja riko siten esim. pesukonetta.

Onnistuin kuitenkin pesemään molemmat varsin näppärästi. Ostin taas uutta shampoota kun se edellinen aiheutti Pepissä niin outoa hilseilyä. Tämä olikin hyvää tavaraa. En huomannut että tuo on jotain tropical-hajustettua, ja yllätyin kun tuoksui ihan siltä kuin olisi hinkannut koiriin jotain hedelmäsosetta.

Ja kyllähän sitten mökötettiin taas. Tuo Pihlan ilme tiivistääkin kaiken mielipahan. On se rankkaa.



Pimeiden iltojen/aamujen lenkkivarustusta on päivitetty vähän. Oon aiemmin ostanut kaikenlaisia pattereilla toimivia vilkkujuttuja jotka sitten lopulta tippuu/hajoaa/jää unholaan pattereiden loputtua kun en muista ostaa niitä helkkarin nappipattereita ikinä.. Nyt hankin tuollaiset vilkkuvalovaljaat jotka saa ladattua USB-johdoilla.

Olisi pitänyt ottaa tuo kuva salamalla niin näkyisi kaikki heijastava krääsä paremmin. On siis vilkkuvaljaat, heijastinliivit, pannat joissa on heijastinreunat ja Pihlan hihnassa on myös heijastinmatskua. Pitäisi näkyä aika hyvin!


Kuvattomat uutiset:
- Takapihapläntti on aidattu jo aikaa sitten. Nurmikko vaan ärsyttää kun sitä pitää vieläkin leikata.. Saisi loppua sen kasvu nyt, on kuitenkin jo lokakuu.
- Keksin keinon miten saan putsattua Pepin korvia ilman että se menee paniikkiin. Odotan että Peppi köllöttää kyljellään rauhassa jossain -> menen toiseen huoneeseen (ettei Peppi näe putsausainepulloa) -> kastelen puhtaan liinan korvanputsausaineella -> palaan Pepin ääreen, silittelen sitä ja sitten siinä samalla hellästi pyyhkien putsailen sitä korvaa joka on "tarjolla". Silloin se ei haittaa Peppiä yhtään, kunhan mitään litkua ei laiteta suoraan sen korviin. Korvatippojen laitto ei siis näin onnistuisi eli edelleen riittää pohdittavaa, mutta ainakin yksi huoltotoimenpide helpottui tämän myötä.