26.7.2016

0 kommenttia

Helteinen pikapäivitys


Tuuletin huutaa taustalla kun näperrän tätä postausta tässä.. Ääripäästä toiseen on sää heitellyt taas, kylmistä sateista syöksyttiin tähän saunahelteeseen.

Uittamisen, yleisen vedellä läträämisen ja tuulettimen käytön lisäksi oon yrittänyt helpottaa koirien oloa tekemällä niille mehujäätä. Pakastekippoihin vettä ja sekaan vähän jotain koiranmakkaramössöä/nappuloita/nameja ja sitten vaan heitetään pakastimeen. Peppi lähtee aina aluksi ahmimaan omaansa (ylläri!), mutta jossain vaiheessa rauhoittuu nuoleskelemaan jotta jäistä herkkua riittää pidemmäksi aikaa.

Harmittaa kun on tullut kuvattua aika vähän tänä kesänä. No, pienikin kuvasaldo on tyhjää parempi, ja vielä on aikaa taltioida kesäisiä kuvia.




Pokémon GO on nyt olennainen osa meidän arkea. Täällä meidän semisyrjäisellä asuinseudulla taskumonstereiden etsiminen on välillä aika turhauttavaa kun ei tahdo löytyä mitään, joten ollaan käyty siskon kanssa kaupungin keskustassa metsästämässä.
Niillä reissuilla on tullut taas todettua että jos jostain syystä haluaisin asua keskellä kaupunkia (never!), niin nämä piskit kyllä pärjäisivät sielläkin hyvin - kulkevat kaduilla vailla stressin häivääkään ja keskellä vilkasta puistoa makoilevat rennosti kun me kovetut pokémonkouluttajat kytätään lurea.

Valitettavasti mun muutoin ihanasta kännykästä puuttuu gyroskooppiominaisuus jonka takia pokémonit eivät näy kameran ruudulla, vaan ainoastaan pelin omissa maisemissa (*köh*oliskotaasuudenluurinaika*köh*). Tämän postauksen peliscreenshotit ovatkin lähtöisin siskon kännykästä, eli kiitos ja ©!

10.7.2016

6 kommenttia

Ilma on niin paksua että voisi veitsellä leikata



Karmeat kelit. Sataa, sataa, sataa.. Ja jos ei sada, niin painostavan hiostavaa kosteutta riittää silti ilmassa yllin kyllin.

Postauksen alun ilta-aurinkokuviin liittyy varsinainen jännitystarina ajalta ennen tätä nyt käynnissä olevaa "sadekautta":

Poikettiin iltalenkillä pellolle, olin ottanut raskaamman kuvauskaluston mukaan pitkästä aikaa. Oli ollut aurinkoinen päivä eikä näyttänyt yhtään siltä että sataisi lähiaikoina.
Kuvasin lähinnä Pihlaa kun Peppi keskittyi mököttämään taustalla (pellon pohja oli auringosta huolimatta vieläkin suht. märkä. Pihlaa ei haitannut, Peppiä kylläkin).
Ihan yhtäkkiä taivaalle ilmaantui valtavia tummia pilviä, tuuli yltyi pahaenteisesti ja alkoi piskotella. Tuskanhiki nousi pintaan: mulla oli laukkuna mukana vain ohut kangaskassi (ainoa kameralaukku on tälle setille liian pieni ja uuden suhteen on vieläkin valinnanvaikeus) eikä mulla ollut edes koirankakkapusseja joilla olisin voinut muovittaa kameran ja kännykän, viimeinen pussi kun tuli käytettyä matkalla pellolle.

Alkoi hurja pakomatka kotia kohti, pikakävelyä ja ihan jopa juoksua. Yritin samalla katseellani etsiä ympäristöstä jotain tuuheita kuusia tms. joiden alle voisi yrittää syöksyä piiloon jos sade yltyy.
Vastoin kaikkia odotuksia päästiin kuitenkin kotiin, ja vaikka mun juoksuvauhti oli hidasta, oli siitä silti hyötyä.. Oltiin oltu alle minuutti sisällä kun näin ikkunasta kuinka taivas repesi ja alkoi ihan mieletön kaatosade. Eli vähänkin hitaammin jos oltaisiin liikuttu, niin.. Huhhuh.

Mitä tästä opin ja/tai muistin?
1. Suomen sää on arvaamaton, varsinkin kesäsää
2. Varusteet kuntoon!


Pari viikkoa sitten mainitsin että Pihla on ollut omituisen äkäinen. Syy selvisi. Sillä oli/on ihan jäätävä valeraskaus päällä.

Palapelin palat loksahtivat paikoilleen ja tajusin mistä on kyse kun alkoi näkyä muitakin ihan selkeitä valeraskauden merkkejä, kuten pentupesän rakentelua (sohvaan! Ei ole onneksi kaivanut reikää siihen, mutta istuintyynyt ovat lennelleet kun Pihlis vähän petaa.. Ks. kuvat yllä.), maidon erittämistä ja ruokahaluttomuutta. Turvonnutkin se taas on, aargh..
Ei tuo ole ennen näin näkyvästi oireillut valeraskautta, ihan ihme touhua.
Nyt ainakin osa näistä oireista on jo onneksi ohi: äkäisyys on laantunut, leikkiminen on taas kivaa ja ruoka maistuu.



Ostoksia tulee esiteltyä aika harvoin, yllä nyt jotain viimeaikaisia. Nameja, kokeiluun merilevätabuja (aiemmin ollut käytössä Jahti&Vahti-jauhe jossa ei ole mitään vikaa, kunhan nyt vaan taas uuden kokeilu kiehtoi) ja Pihlalle uusi hihna.

Tuo hihna on tosi kiva, Hurttaa taas vaihteeksi. Alun perin meinasin hankkia jonkin nahkahihnan, mutta päädyin tuohon kun on niin nätin värinen, sopii yhteen Pihlan monien värikkäiden pantojen kanssa. Siihen on myös punottu sekaan heijastinmatskua, nerokasta!

...Ja nyt vielä kun muistan:

Blogi on siis täyttänyt 5v tuossa touko-kesäkuussa. Piti kirjoittaa tästä silloin kun se oli ajankohtaista, mutta aina unohtui. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Hieno saavutus multa, yleensä kun mun blogit potkaisee tyhjää parissa viikossa. Jotenkin näitä elukkojen kuulumisia vaan jaksaa kirjata vuodesta toiseen!