15.3.2015

0 kommenttia

Ruuhkaa


Karvanlähtöinen, harmahtava Pihla...


...Ja kovin hännättömän oloinen Peppi.


Ei mennyt ihan putkeen tämä reissu. Oli hirveästi porukkaa haahuilemassa tuolla - ei hetken rauhaa. Tiesihän sen toki jo etukäteen että kun on sunnuntai ja nätti päivä niin tietysti monet lähtee tonne ulkoilemaan, mutta noin sankkaa kansainvaellusta ei osattu odottaa.

Laavukin oli tupaten täynnä ja lopulta päätettiin siirtyä tyystin eri ulkoilualueen laavulle. Siellä saatiin paistettua makkarat just sopivasti ennen nälkäkuoleman koittamista.

Pari videotakin tuli kuvattua,




^ Pihlalta ei aina onnistu noi laskeutumiset..

Latasin kännykkään sovelluksen jolla saa videosta äänet pois, mutta se näköjään saattaa huonontaa videon laatua. Eih.

11.3.2015

0 kommenttia

Sekalaista asiaa, osa 3445



Piehtaroivaa Pihlaa. Pepin piehtarointikausi alkaa vasta kun loputkin lumet häipyy ja nurmi herää kunnolla.

Uuden asunnon miettimisestä muodostui ajankohtainen asia kun tuli tieto että tää meidänkin asuttama kerrostalonrähjä puretaan. Aikaa on, mutta olis silti kiva mahdollisimman nopeesti hoitaa muutto pois päiväjärjestyksestä. Rivari tai kerrostalon alin kerros, noi on taas ne vaihtoehdot joihin tähdätään.

Pentuasiaa pohdin nyt siltä kannalta, että jos uudessa kämpässä elämä alkaa sujumaan eikä muutto laukaise koirissa mitään uutta yksinolo-ongelmaa, niin sitte vois jossain vaiheessa se koirakakara tepastella taloon. Saas nähdä.

Sisko vei Pihlaa pyörälenkille tänään, osasi se vielä nätisti mennä pyörän vierellä. Pitääpä itekin joskus sen kanssa pyöräillä, tulee vaihtelua vetohommiin. Juostakin se tykkäisi, pitääköhän se canicross yrittää tuoda takaisin kuvioihin?...


Tuosta panta-asiasta ajattelin vielä jatkaa. Tää löpinä kuuluis ehkä edellisen merkinnän kommenttiosioon, mutta laitanpa nyt tähän kuitenkin. Kommenteissa tuli esiin 2 asiaa jotka halusin käydä läpi.

1. Pistolukkopannat on tosiaan suht. turvallisia, sellasen voi jopa uskaltaa jättää koiralle kaulaan.

2. Aina omistaja ei yksinkertaisesti halua ottaa pantaa pois. Itekin mielelläni jätän koirille pannat joskus, varsinkin jos mennään ekaa kertaa tutkimaan jotain uutta irtioloaluetta. Siitä tulee jonkin sortin mielenrauha kun tietää, että JOS koira(t) jostain syystä lähtis karkumatkalle, pannasta voi olla hyötyä etsinnöissä. Siinä kun voi olla omistajan tiedot tai sitten se voi muuten vaan auttaa koiran tunnistamisessa.

Että njoo, vaikka ton edellisen merkinnän tunnekuohuinen sanoma saattoi vaikuttaa siltä että "ei enää mitään pantoja koskaan ikinä" niin kyllä niitä tulee edelleen näkymään silloin tällöin, mutta ainakin puolikurrat pysyy jatkossa vain ja ainoastaan remmilenkkipantoina.


Lopuksi vielä tämä Instakuvavyöry. Sieltä löytyy Pepin nappulaääriviivahaaste-suorituksen lisäksi ihan yleistä kevätauringosta nauttimista.

3.3.2015

6 kommenttia

Hengenlähtö lähellä


Nyt on luvassa opettavainen tosi(kauhu)tarina aiheesta "miksi leikkiviltä koirilta kannattaa ottaa pannat pois":

Pihla leikki puistossa belggarikaverinsa kanssa. Siinä painin pyörteissä belgi otti Pihlaa pannasta kiinni, kierähti selälleen panta otteessaan ja niin äärimmäisen vaarallinen tilanne oli valmis.

Panta kiertyi tiukasti belgin alaleuan ympäri lenkille ja äärimmilleen kiristynyt panta kuristi Pihlaa. Kyseessä oli tuo kuvassakin näkyvä ketjullinen puolikurra, eli ei ollut mitään lukkoa tai solkea mitä olisi voinut yrittää avata.

Puistossa oli paljon porukkaa ja kaikki ryntäsivät koirien luo auttamaan. Oli selvää, ettei pantaa saa mitenkään vedettyä pois, ei Pihlan kaulasta eikä toisen koiran leuasta (panta oli etuhampaiden takana, eli hampaat pitivät sitä paikoillaan).

Mä olin ihan paniikista sekaisin, mutta onneksi auttajat osasivat pysyä rauhallisena ja he sitten hetken mietittyään tajusivat että kun leusta jumiin jääneen koiran kääntää takaisin tolpilleen, panta suoristuu ja irtoaa.
Koirat pysyivät paikoillaan (kauhusta kankeita molemmat?) ja se helpotti operaatiota. Belgi saatiin käännettyä ja panta irtosi kreivin aikaan, Pihla alkoi nimittäin jo päästää erittäin huolestuttavaa korinaa kun henki ei enää kulkenut kunnolla.

Ehjinä selvisivät molemmat. Pihla on ollut ihan oma itsensä, on juonut & syönyt ihan normaalisti eikä yski. Pysyvää vahinkoa ei siis ilmeisesti tullut. Belgikaverin leuka ja hampaat säästyivät myös.

Kyllä mieleen tunkee väkisinkin ne hirvittävät "mitä jos"-ajatukset, eli mitä jos pantaa ei olisikaan saatu ajoissa pois... Todella pelottava tilanne, enpä halua enää koskaan joutua todistamaan tuollaista.

Usein muistan ottaa pannat pois kun on tarkoitus riehuttaa koiria, mutta en aina. Varsinkin puistossa tulee jätettyä panta kaulaan, mutta tämä tapaus kyllä muuttaa asioita. Vieraassa maastossa liikkuessa aion edelleenkin pitää pannat koirilla, mutta nyt vain aukaisumekanismilla varustettuja.

Ja toki Täydelliset Koiranomistajat ovat aina osanneet varoa pantoja jne., mutta onpa meitä vähemmän täydellisiäkin olemassa ja toivottavasti siis joku muukin ottaa tästä varoittavasta esimerkistä opikseen.