14.11.2019

0 kommenttia

Hetkellinen valkeus


Kyllä vaan, alkuviikosta meillä oli vielä näin nättiä täällä. Nyt tämä lumi on valitettavasti jo muuttunut nestemäisempään muotoon...

8.11.2019

0 kommenttia

Nemo 2005-2019


Ihana Nemo nukkui pois keskiviikkoiltana.

Nemo muutti siskolleni tämän kaverin luota kymmenvuotiaana kodinvaihtajana. Se sopeutui osaksi porukkaa nopeasti ja viihtyi mainiosti uudessa kodissaan alusta loppuun. Siellä se sai viettää mukavasti ja leppoisasti vanhuuden päivänsä.

Lolan poismenosta ei tuolloin ollut kulunut kovin kauaa, ja oli mukavaa, että oli taas seniorikansalainen näyttämässä nuorisolle miten käyttäydytään!
Ja Nemohan piti porukan ruodussa (kaikki paitsi Tessan 😂), tätä tehtävää se suoritti loppuun saakka.

Se oli suloinen pieni sisupussi. Kun sanon että se oli pieni, niin tämä herrahan oli sitten todellakin ihan pikkuinen - mutta miten paljon luonnetta mahtuikaan tuollaiseen juuri ja juuri puolitoistakiloiseen palleroon!

Nemo oli tosi rohkea ja sosiaalinen, se tykkäsi kaikenlaisista ihmisistä ihan äärettömästi. Jos se sattui olemaan irti kotipihassa ja näki jonkun kävelevän ohi, se olisi aina ihan riemuissaan juossut tutustumaan. Eikä ketään Nemoon tutustuminen haitannut, sillä tuo vastustamaton nappisilmä hurmasi kaikki. Ihan kaikki - nekin jotka eivät chihuista muuten erityisemmin tykänneet.

Nempu jätti tänne kuin "perinnöksi" kaksi komeaa chihupoikaa - ilman Nemoa ei olisi Pajua eikä sen velipoikaa Käpyä. Kuvien ja runsaiden muistojen lisäksi osa Nemosta on siis tavallaan meidän elämissä mukana näiden pojankloppien muodossa.

Vaikka Nemo oli täällä meidän maisemissa vain nelisen vuotta, tuntui kuin se olisi ollut täällä aina. Niin rakas ja tärkeä siitä tuli nopeasti. Nemolla oli pitkä ja hyvä elämä. ❤️

Nyt Nemo on tuolla jossain ikivihreillä niityillä telmimässä Ticon, Lolan ja muiden jo sinne siiryneiden lemmikkien kanssa. Hyvästi, vanhaherra. ❤️






Isi ja poika joulutunnelmissa


14v synttärikuva


Tico ja Nemo, yhteisellä matkalla ❤️