Kokonaiset kahdeksan vuotta. Niin se vaan on, että Peppiina on ihan seniorikansalainen jo! 💖
Sekavat fiilikset. Täällä me nyt juhlistetaan näitä synttäreitä, mutta samalla mietin vähän kauhuissani että miten mun pikkuinen musta pantteri voi olla jo noin wanha.
Toivottavasti Pepillä on edessä vielä monia onnellisia ja terveitä vuosia. Tää koira on mulle niin äärettömän rakas ja tärkeä (kuten kaikki muutkin mun lemmikit, mutta aina löytyy se yksi joka on ihan erityinen). 💖💖💖
Tänään Peppi on ollut oikein riehakkaalla tuulella, sanoisin että on ollut aika mieluisat synttärit. Se muun muassa löysi koirapuistosta mahtavan pallonraadon josta se ei millään olisi halunnut luopua..
Tapaninpäivänä lensi roskiin eräs Pepille tosi tärkeä pehmolelu. Se oli siinä kunnossa ettei sitä edes kannattanut korjata enää. Liikaa reikiä.
Lähdin sitten ostamaan synttärilahjaksi sen tilalle uutta pehmolelua. Yksisarvista etsin, mutta lopulta alelaarista löytyi suloinen lammaspehmolelu. Kassalla kävi ilmi, että se on pennuille tarkoitettu "lohdutuslelu" jonka sisällä on pattereilla toimiva sydän joka oikeasti sykkii. Sen on tarkoitus luoda pennulle turvallisuudentunnetta, kuin olisi emon vieressä... No, eipä tuosta ominaisuudesta mitään haittaa ole, Peppi saa nyt sitten ottaa yhteyden sisäiseen pentuunsa. 😅 Aivan onnessaan synttärisankari on sitä jo kantanut mukanaan ja halinut.
Toisena lahjana saa järeän puruluun, ja tietysti kakkuherkuttelu on jo hoidettu pois alta. Tällä kertaa kakku oli hampurilaistyylinen luomus: ruisleivän välissä koirien maksalaatikkoa, piimää, babyporkkanaa.. Ja päällä vielä kuoretta.
Lopuksi vähän jotain asian vierestä:
Tämän postauksen kuvat (no, tuota kakkukuvaa lukuunottamatta) on otettu eräällä tyhjällä tontilla joka on tässä lähistöllä. Siinä tontilla oli ennen kerrostalo... Samainen talo jossa mä asuin Pepin ja Pihlan kanssa muutama vuosi sitten, ennen kuin tuli kutsu kokoukseen jossa ilmoitettiin että koko rakennus puretaan maan tasalle. Monenlaisia suunnitelmia tuolle tontille on ollut sen jälkeen, mutta tyhjä se on edelleen. En ole aiemmin kokeillut käyttää sitä kuvauspaikkana, ja aika haasteellinen se olikin ainakin ison koiran kanssa, kun taustalla on muitakin kerrostaloja ynnä muuta sälää.
Pointti on kuitenkin se, että on hassua tepastella tuossa, kun vielä muutama vuosi sitten meidän olohuone saattoi olla juuri siinä kohtaa.
- - -
Laitan tähän vielä linkin Rajat räiskeelle-kansanaloitteeseen. Vaikka itse olenkin onnekas kun mun koirat eivät raketteja pelkää, monet muut siitä kärsivät ja olisi hyvä jos ilotulitetouhua hillittäisiin.
- - -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti