Elokuun tiivistelmä (2018)

31.8.2018



- Elokuun viimeinen päivä - kesä on nyt sitten ohi. Siihen mahtui kaikenlaista kivaa, mutta myös surua ihan tässä loppupuolella Pipsan yllättävän poismenon myötä
- Onpas vaikea alkaa listaamaan kuukauden muita tapahtumia tuon menetyksen mainittuani
- Mutta yritetääs nyt kuitenkin kun kerran tällainen postausperinne on pitänyt aloittaa
- Lulusta tuli Pipsan poistuttua entistä läheisyysriippuvaisempi (jo ennen tätä oli varsinainen iilimato). En ihan ymmärrä miksi näin, eivät ne ikinä olleet mitään ylimpiä ystäviä, ei luulisi toisen puuttumisen ahdistavan. Voisiko se yrittää jotenkin lohduttaa mua..?
- Pihla heivasi loputkin pohjavillat pois ja on taas kalju kojootti, talviturkkia odotellessa..
- Ostin pitkään himoitsemani snuffle mat-nuuskuttelumaton. Se on ollut tosi suosittu. Paju siitä ei niinkään piittaa ainakaan vielä, mutta tyttöjen mielestä se on oikein kiva. Piilotan siihen joka ilta herkkuja esiin nuuhkittavaksi
- Paju lopetti sisälle kuseksimisen. Matot pois lattioilta, ja aloin taas kehumaan sitä ulos tehdyistä pissoista. Ihan kuin pentuaikoihin oltaisiin palattu. Jossain vaiheessa sisäpissit sitten loppuivat ja matot ovat tehneet paluun. En oikein tiedä mikä aivopieru tämä homma oli
- Erään työpäivän aikana löysin hämmentyneen oloisen nuoren tervapääskyn autotien vierestä. Vein sen kotiin, ja viikon ajan hoidettiin äiteen kanssa yhteistyöllä se kuntoon. Ruokintaa, lepoa ja päivittäisiä lentoharjoituksia. Tämä liittyy koiriin siten, että oli niin kiva seurata kuinka fiksusti Pihla osasi tarkkailla linnun touhuja kun se oli häkissä lattialla. Pihu makoili häkin ääressä vaan ja katsoi, ei yrittänyt töniä tai läpsiä häkkiä kumoon. Muita koiria lintu ei niinkään kiinnostanut, vähän haistamssa kävivät. Lopulta tämä tirppa sitten toipui ja pääsi kuin pääsikin lentämään vapauteen!
- Peppiä ja Pajua (toki Pihlaakin) kiinnostaa enemmän takapihan tuntumissa seikkailevat & ruokailevat siilit
- Saatoin shoppailla vähän pantoja, niitä ei ole koskaan liikaa.. Tai edes tarpeeksi
- Telttailtiin!
- Testattiin "uusi" koirapuisto. "Uusi", koska.. No, samalla paikalla oli aiemmin puisto. Se purettiin, tilalle piti tulla huoltoasema. Sitä ei sitten tullutkaan, joten kaupunki päätti rakentaa taas koirapuiston samalle paikalle. Tämä setti eroaa entisestä siinä mielessä, että nyt on pikkukoirille oma puoli, ja molemmilla puolilla on hakepohjat. Arvosanaksi ehkä.. 2/5.. Aika pikkuruisia aitauksia ovat, ei penkkejä, pikkukoirien puolella ei ole mitään (ei puita, ei kiviä, jne.), ja isoillakin on vähänlaisesti mitään kiinnostavaa haisteltavaa. Ehkä sinne tuodaan myöhemmin jotain..?
- Pepille ja Pajulle jäi kesästä ehkä vähän ylimääräistä löllöä kylkiin.. Katsotaas jos saadaan se pois syksyn aikana
- Heijastinliivit, vilkkuvaljaat sun muut on kaivettu esiin

Pipsa 2005-2018

23.8.2018


13 vuotta tämä kissa oli osa mun elämää.. Ja nyt se on poissa, tiistai-iltana siirtyi ajasta ikuisuuteen.
Pitkä ja värikäs elämä sillä oli, se sentään lohduttaa.

Pipsa oli ehkä maailman antisosiaalisin kissa, mutta silti niin persoonallinen ja ihana. Kun itse juuri 13v muksuna tämän kauniin pennun sain, kuvittelin että siitä tulee sylissä viihtyvä, vahvasti muhun kiintyvä pikku kisumisu. Joo, ei tullut. Pipsa kulki aina ihan omia reittejään, oli vakava ja oman arvonsa tunteva eläin.. Ei juurikaan piitannut muiden eläinten taikka ihmisten seurasta.
Jos Pipsa tuli viereen makoilemaan ja antoi silitellä tai innostui leikkimään, se oli söpöintä ikinä. Siinä sitä tunsi itsensä erityiseksi, jos tämä leidi koki että nyt tämän seurassa voi vähän "hassutella", niin harvinaista se oli.
Ja kun Pipsa kehräsi, se kehräsi tunteella. ❤

Pipsa haudattiin isoveljeni tontille, Lolan viereen. Veljeni luona asuu myös Pipsan poika Mökö (joka on lähtöisin Pipsan ensimmäisestä ja ainoasta pentueesta jonka se ehti pyöräyttää kun leikkaamattomana nuorena karkasi ulos), joten siellä oli sille hyvä viimeinen leposija.

Lepää rauhassa, mun kaunis kilpparimummeli. 💔 ❤

Alla vielä muutamia kuvia vuosien varrelta, alkaen vuodesta 2006. Kuvissa näkyy mm. Pipsa toisen pentunsa vierellä (pentuja oli siis vain nämä kaksi) sekä Pipsan ja Lulun ensimmäinen yhteiskuva.



Telttareissu

19.8.2018


Viime viikon alkupuolella tuumattiin siskon kanssa että voisi olla kiva tehdä yhden yön telttareissu, ja perjantaina se suunnitelma sitten jo toteutettiinkin.

Paikkana oli Oravasaari, jonka ympäristössä ollaan yleensä syksyisin käyty sieniä ja puolukkaa poimimassa. Nytkin siellä oli tarjolla hulppeat määrät puolukkaa, maasto niistä ihan punaisena. Sieniä oli ehkä vähemmän kuivuuden takia, mutta niitäkin on jo rutkasti säilössä viime vuodelta.

Itsehän olen telttaillut viimeksi joskus muksuna, ja mun koirat taas eivät ole koskaan olleet teltassa. Viikolla käytiin kerran siskon takapihalla kokeilemassa että suostuuko nuo edes käymään teltan sisällä.
Varsinkin Pepin reaktioita mietin, kun se ei oikein tykkää ahtaista paikoista ja rapisevista asioista..

Kyllä kaikki kolme kuitenkin uskalsivat käväistä teltassa ilman minkään sortin "apua, äkkiä pois täältä!"-paniikkia, joten uskoin että yö tulee sujumaan ilman sen suurempia tuskailuja.

Meillä oli kaksi telttaa, sellaiset perus kupoliteltat molemmille porukoille.

Ilta vietettiin seikkaillen, kuvaillen ja nuotion äärellä istuen.

Kun oli aika painua telttaan nukkumaan, koirat olivat ihmeissään kun vetoketjut suljettiin. Hetken ne siinä oven ääressä seisoskelivat, kunnes sain ne tajuamaan että nyt olisi tarkoitus mennä makuulle.

Aivan hyvin mahduttiin kaikki pötköttämään siellä, ja vaikka Pihlakin on saavuttanut maximum karvattomuus-vaiheen, ei teltassa todellakaan tullut kenellekään kylmä missään vaiheessa. 😂

Lopulta koirat varmaan nukkuivatkin paljon paremmin kuin mä itse. Totesin olevani prinsessa, ja jos tästä yritetään tehdä meille uutta kesäperinnettä, niin jatkossa mun pitää ottaa mukaan paljon paremmat pehmusteet. 😂 Aamulla tuntui kuin selkä olisi murtunut kolmesta kohtaa rikkipoikki..

Yöllä satoi jonkin verran, mutta siihen oli varauduttu pressujen kera. Kosteutta tuli läpi vain vähän teltan reunoilta.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin kyllä tästä kokemuksesta, tuo pehmusteasia pitää vaan seuraavalla kerralla ottaa paremmin huomioon 👍

Paju 2v

6.8.2018


Nämä kuvat on otettu ihan pirun myöhään pilvisenä iltana kun luulin että tänään, The PääPäivänä sataisi vettä. No ei, vaan oli paljon parempi sää kuin näitä ottaessa. En kuitenkaan jaksanut räpsiä lisää kuvia, joten..! Ei paljoa naurattanut Pajuakaan tuolla pimeässä heinikossa.. 😂

Anyway, postauksen pointti lienee ihan muualla kuin kökköjen kuvien selittelyssä:
Tänään tämä mainio pikkumies täyttää jo 2 vuotta!

Tämä tulee sanottua suunnilleen joka kerta kun jollain elukalla on synttärit, mutta vaikea uskoa että Paju on jo noin vanha! Ihan vasta äskenhän se oli sellainen hamsterin kokoinen vauvapallero.

Lahjaksi penska (on se vieläkin penska!) sai herkkuja rutkasti, kun viikonloppuna jyllännyt ribalekin on selätetty (Pajun elämän toka ribale, ei paljoa ole ollut vatsavaivaa).

Pajun elämän alkutaipale oli hankalaa yhtäkkiä puhjenneiden allergioiden takia, mutta sitten saatiin ruokavalio kuntoon, kutinat pois ja elo on siitä asti sujunut hyvin.

Paju on ollut juuri sellainen söpö ja hassu sylieläin jota siitä toivoinkin. Kutsuin sitä just hassuksi, mutta osaa se olla tosikkokin. 😂 Paju on myös siitä ihana että se on vähän tuollainen putkiaivo, simppeli, eikä kiero korkkiruuvi kuten nuo mun tytöt osaa olla. 😂

Vielä uusintakroppakuva Porin rannalta:

Poitsu on ehkä hitusen tuhti tällä hetkellä, mutta silti niin komea! Kohti timmimpää syksyä..?
 
template base by Designer Blogs