Snakes on a Liikuntareitti

10.5.2018


Onpas omituista kun nyt jo on näin lämmintä! Mutta ei, en missään nimessä valita. Pitää nauttia tästä nyt!

Tänään oli tarkoitus tutun porukan kera tehdä reissu laavulle, jossa osa meistä ei ollut aiemmin käynyt. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos varsin pian...

Laitettiin auto parkkiin ja otettiin ensimmäiset askeleet reitillä, keli oli tosi hyvä ja muutenkin oli sellainen tunne että tästä tulee kiva seikkailu. Sitten säikähdettiin kaikki oikein kunnolla kun yhtäkkiä Pihla hyppäsi tien reunasta taaksepäin todella hätäisesti. Tälle hypähdykselle oli erittäin hyvä syy, sillä Pihlan läheltä lähti liikkeelle pienehkö kyykäärme!

Kärmes luikerteli nopeasti meitä karkuun tieltä pois metsän puolelle. Ei onneksi puraissut Pihlaa, ja olihan tuo pörrökoira fiksu kun ei alkanut härnäämään käärmettä, vaan väisti sitä.

Tämän jälkeen pidettiin kaikki tien reunoja silmällä eikä hirveästi annettu koirien turhaa nuohota tien reunustoja, mutta jatkettiin matkaa kuitenkin. Noin pari kilometriä edempänä kävelin vähän muiden takana, kun sitten jostain syystä katse osui keskelle tietä ja huomasin että siinä oli joku ruskea möykky. Muut olivat juuri kävelleet sen ohi. Luulin että se oli koirankakka, kunnes se NOSTI PÄÄTÄÄN ja lähti liikkeelle. Se oli toinen, vielä pienempi (ja ruskeampi) kyy!

Se oli siinä kerällä kunnes mun kauhunparkaisu ja meidän kaikkien taaksepäin perääntymisen töminä sen herätti. Sillä ei ollut mihinkään kiire, melko hitaasti lipui metsään siitä. Nyt jälkeenpäin harmittaa etten ottanut siitä kuvaa/videota, mutta ehkä toisaalta oli ihan hyvä että keskityin vain sen liikkeiden seuraamiseen enkä häslännyt muuta samalla.

Kaikki säästyivät puremilta taas, mutta päätettiin, ettei enää jatketa sitä reittiä (se olisi loppupäästä muuttunut metsäpoluksi josta olisi ollut vielä hankalampaa bongata käärmeet ajoissa) vaan palataan takaisin autolle. Tömisteltiin välillä ja säikähdettiin kaikenlaisia tiellä lojuvia risuja...

Ei kuitenkaan luovuttu retki-ideasta, vaan mentiin sitten toiselle liikuntareittialueelle. Sillä reitillä on aina rutkasti enemmän porukkaa liikkeellä, joten se tuntui turvallisemmalta; siellä tuskin pötköttelisi käärmeet pitkin teitä.
Eikä siellä sitten matelijoita näkynytkään, ja voitiin lenkkeillä rauhassa. Makkaranpaistokin onnistui vihdoin.

Huhhuh, liikaa sydämentykytyksiä yhdelle päivälle. En ole nähnyt käärmeitä livenä vuosikausiin, joten oli melko jännää nähdä kaksi ilmielävänä noin läheltä, noin lyhyen ajan sisällä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 
Template base by Designer Blogs