- Piti oikein miettiä että HÄH, joko huhtikuu tuli ja meni? Tämä kuukausi meni ohi ihan silmänräpäyksessä
- Kaivoin Pepin vuosia vanhan (alunperin eroahdistuksen takia hankitun) Thundershirtin esiin ja käyttöön, koska Pepille jäi nyt ahdistus päälle tuota yhtä ylänaapurista kantautuvaa ääntä kohtaan. Se on osaksi oman käytökseni syytä, Peppi kun kovasti tykkää kytätä ja kopioida mun mielialoja, "ottaa osaa".. Eiköhän Peppikin pian rauhoitu kun nyt itsekin tiedän äänen lähteen eikä se aiheuta itselleni enää NIIN suurta ahdistusta
- Käytiin keskustassa Pokémon GO-lenkillä pitkästä aikaa
- Kelit oli kivat lähes koko kuun ajan: lämpöistä ja aurinkoista. Se vähän lievitti kuravellissä rämpimisen tuskaa
- Joka paikassa näkyi pentuja (ja näkyy varmasti lisää tulevina kesäkuukausina), ja pentukuume käy välillä nipistelemässä.. Sitten kuitenkin enimmäkseen on sellainen olo että eijeijeijeiei todellakaan penskaa meille nyt just
- Paju sai jälleen uudet valjaat, oikeastaan kokonaisen ulkoilusetin täynnä pantterikuvioitua mahtavuutta
- Lulusta on tullut kunnon läheisriippuvainen iilimato. Missään en saa olla enkä mitään tehdä ilman että hän tulee ja osallistuu taikka makaa mun päällä
- Kennelyskä riehuu täällä EP alueella erittäin ärhäkkänä. Mun koiriin se ei ainakaan vielä ole tarttunut, mutta tuskinpa ollaan niin onnekkaita että vältetään se kokonaan
- Juoksut ei näkyneet Pihlan käytöksessä niin paljon kuin yleensä

Ihan jees

Otsikko kuvailee tätä kevättä hyvin. Ihan jees kelit sun muut!

Kolmikko kävi jälleen perinteisen kevätpesun läpi pari päivää sitten, ja Pihla on nyt ihan järkyttävän ison näköinen kun se on vielä juoksuista turvonnut ja sen turkki jäi pesusta tuollaiseksi pörröpalloksi.... Kyllä se siitä taas tasaantuu ajan kanssa.

Lits läts

Lumisessa talvessa on ainoastaan se huono puoli, että lumen sulamisessa kestää kauan ja vettä/kuraa on sulamisprosessin ajan ihan joka paikassa enemmän kuin tarpeeksi..
Vasta ihan näinä päivinä on uskallettu mennä lähimetsään seikkailemaan, se on ollut joulukuusta asti hiihtolatujen saartama!

Koirat olivat innoissaan kun pääsivät pitkästä aikaa sinne, juoksivat itsensä läkähdyksiin.
Vielä oli rutkasti lunta ja jäätä sielläkin, Pihlan mielestä se oli oikein hyvä juttu.

Kun ulkona on nyt niin rumaa, niin mun valokuvausinto kuihtuu kasaan täysin. Pitää ihan pakottaa itsensä ottamaan kamera mukana ulos..