22. maaliskuuta 2017

Tötteröpää & Toverit On Ice



Oi voi, viimeisimmästä kuulumispostauksesta on sen verran aikaa etten oikein taas tiedä mistä lähtisin uutisia purkamaan, mikä on edes kirjoittamisen arvoista jne. Varmaan kannattaisi suunnitella näitä postauksia etukäteen vähän tarkemmin.
Jaaritellaan nyt sitten vaan, eiköhän ne tärkeimmät jutut sieltä tule kirjoitettua esiin. Ennustan että tästä postauksesta tulee melko pitkä..

Kuvia on kummasti päässyt kertymään runsaasti vaikka kuvausinspis onkin ollut vähän hukassa nyt kun ulkona vallitsee aina niin ihana "jäätä, vettä ja kuraa"-tila.
Uusi ulkoasukin on, ja tässä yritän pysyä jonkin aikaa. Tämä pohja on mielestäni aika kiva ja toimiva + banneriinkin olen pitkästä aikaa tyytyväinen.

Tuosta bannerista tulikin mieleen hyvä muistutus itselleni ja myös muille banneriaskartelijoille: jos haluaa tämän tyyppisiä bannereita tehdä, niin kannattaa koiria kuvatessaan muistaa säännöllisesti ottaa niistä pääkuvia sivultapäin, ja mielellään tietysti niin että kaikki katsovat samaan suuntaan.



Uusimmat säävikinät
Pakko kai myöntää että talvi on ohi, kevättalveksi maaliskuuta voi vielä sentään sanoa.
Ja olihan se surkea talvi, vaikka toki muistan olla kiitollinen niistä muutamista talvisista päivistä jotka saatiin.

Lammen jäällä ei käyty kertaakaan, en vaan millään usko että se ehti missään vaiheessa jäätyä kunnolla kun aina tuli plussakelejä pilaamaan lupaavat pakkaset.

Mulla on ensi talveksi suunnitteilla koirallinen reissu Lappiin, mutta siihen on toki vielä pitkä aika, saas nähdä miten se suunnitelma kehittyy. Olisihan se mahtavaa päästä käymään siellä ja kokea edes vaikka viikon verran sitä Oikein Kunnon Talvea.


Eläinlääkärissä
Vietiin äiteen kanssa yhdessä koiria rokotuksille, säästettiin siten vähän kuluissa. Waltterilta tutkittiin samalla polvet, tulokset olivat hyvät (se muuten täytti tammikuussa 1v, iso poika sekin jo).

Olisi ollut kätevää kuvauttaa Peppi samalla reissulla, mutta eihän se käy että sille olisi samalla kertaa annettu rokotus ja sitten heti perään rauhoitusta kuvausta varten.

Paju oli ainoa jota ei vielä tarvinnut rokottaa, mutta sitäkin on näytetty lääkärille hampaiden/purennan tiimoilta. Hampaille ei vieläkään tarvitse tehdä mitään, seurailu jatkuu.
Yläpurenta sillä on ja pysyy, mutta se on kehittynyt parempaan suuntaan (ja sen myös näkee ulkoisesti, välillä sen sivuprofiili näyttää *melkein* normaalilta) ja nyt ei tarvitse murehtia kipua, hampaat ovat asettuneet niin etteivät hankaa/pureudu suussa mihinkään.

Kaikki koiraseni käyttäytyivät lääkärissä hyvin ja rauhallisesti vaikka vähän hämmentyneitä olivatkin. Pihla olisi kyllä halunnut antaa lääkärille n. tuhat pusua! 💖

Mietittiin äiteen kanssa sitä, että kun seuraavan kerran näiltä pitää uusia rokotukset niin meillä on tässä omien koirien joukossa ja lähipiirissä melko monta seniorikoiraa. Siis jos lähdetään liikkeelle niinkin positiivisista olettamuksista kuin että mitään tragedioita ei osu kohdalle ja näiden terveyskin kantaa vanhuuspäiviin saakka.




Chihumiitti
Viimeksi kun kävin chihutapaamisessa, mulla ei ollut omaa hihua vielä. Nytpä on!
Puistoon kokoontui muutamia hihulaisia, oli sellainen kiva minimiitti (mini monellakin tapaa, eheheee). Paju selkeästi viihtyi rotutovereidensa keskuudessa, se oli oikein hyvällä tuulella siellä kunnes "vääränrotuinen" koira tuli mukaan ja sitä piti sitten äksynä komentaa..

Peppi ja Pihla pääsivät seuraamaan miittiä isojen koirien aitauksesta.

Otin kameran mukaan ja olisi ollut kiva saada kuvia osallistujista, mutta tuo puisto oli kauhean jäinen - kamera jäi siis autoon, en halunnut ottaa sitä riskiä että kaadun se kourassa ja koko setti hajoaa (omilla luillahan ei ole niinkään väliä 😎). Joitain kännykkäkuvia tietysti sain otettua.





The Tötterö
Kuka onkaan tuo mystinen otsikossa mainittu tötteröpää? No, Pajuhan se.

Pikkupenska on leikkinyt veljensä kanssa nyt taas viime aikoina, ja niiden leikit on sellaista rajua (mutta selkeästi leikkisää) painia. Pajulle on sitten siitä tullut päähän vähän battle damagea, pikkuisia puremajälkiä.

Nämä haavat olisivat muuten parantuneet aika nopeastikin varmaan, mutta Paju alkoi sitten yksin ollessaan rapsuttamaan niitä pahempaan kuntoon. Yhtenä aamuna kun menin viemään Pajua ulos, huomasin että sllä oli joku patti/kuhmu päälaella. Säikähdin, mutta tutkimalla selvisi että siinä kohtaa oli yksi näistä haavakohdista ja sitä oli sitten raavittu niin ahkerasti, että iho oli todella ärtynyt ja turvonnut.

Nyt on sitten kauluri käytössä jonkin aikaa että pentu ei saa koskettua haavoihin enää. Putsausta ja lepoa, eiköhän ne lähde paranemaan. Ihmeen kiltisti Paju antaa tuon häkkyrän olla.



Yleiset huomiot
- Niin hienosti menee Pajuli hihnassa nykyään

- ...Mutta se on alkanut tekemään sitä sellaista "lällättelyä" kun pitäisi lähteä kotiin mistä lie milloinkin. Siis se päästää mut lähelleen, mutta sitten ei anna ottaa kiinni vaan juoksee karkuun kauemmas.. Ihanaa, ei yhtään ärsyttävää. 😒 Ja tämä on myös melko hämmentävää irtiolojen jälkeen: se seuraa mua kuin lämpöhakuinen ohjus muuten, mutta kotiin kun pitäisi lähteä niin alkaa välttelemään. Ei ole aiempaa omakohtaista kokemusta tällaisesta, tällä hetkellä teen vaan niin että otan namin esille ja pidän siitä kiinni. Kun pentu tulee nakertamaan namia, otan sitä hitaasti pannasta kiinni ja kehun (jos pantaa ei ole niin jostain kohtaa sen kroppaa otan otteen).

- Pieniä tuhotöitä penska tekisi mielellään edelleen. Kengät se on sentään jättänyt rauhaan, mutta oli sitten petiinsä kaivanut reiän!

- Kun seikkailtiin jossain pusikossa pari päivää sitten, ilmestyi taas rusakko kuin tyhjästä Pihlan eteen. Parin metrin päästä lähti hurjaa vauhtia pinkomaan.. Pihla oli ainoa koira joka sen näki (muiden näkökentän edessä oli kiviä), sen teki mieli lähteä perään mutta PYSÄHTYI kuitenkin kun sille ärjäisin ja tuli mun luo käskytettynä siitä! Ai että olin ylpeä, kyllä sai tyttö kehuja, haleja ja nameja.

- Peppi on tainnut virallisesti hyväksyä Pajun. Enää ei mennä muristen pentua karkuun ja se saa tulla ihan lähelle tekemään tuttavuutta/muuten vaan hengailemaan, ei haittaa yhtään. Lenkeilläkin mahtuvat kaikki kolme sovussa haistelemaan jotain yhtä ja samaa pissaläikkää. 💕



Jonkinlaiset muka-rakennekuvat ja uusimmat pantahankinnat

6v 2kk


3v 10kk - vielä karvanlähdön takia naku


7kk

Bongaa uudet pannat!: Pepillä alkupään peltokuvissa uusi panta, samoin Pajulla. Pepille on ilmaantunut toinenkin uutuus, se on tuo sen "rakennekuvassa" näkyvä punainen ihanuus.


Puistoadressi
Meidän vakiokoirapuistoon toivotaan laajennusta ja vihdoin pikkukoirille omaa puolta. Tästä on kauan puistoilijoiden kanssa keskusteltu ja tein sitten adressin joka voisi ehkä omalta osaltaan antaa päättäjille selkeän viestin siitä, että tarvetta uudistukselle on.

Jos haluat laittaa nimesi listaan ja auttaa meidän puistoa, tässä linkki:
Hyllykallion koirapuistoon laajennus & pikkukoirille oma puoli

2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia ja tosi kaunis ulkoasu, tykkään tosta bannerista ihan hirveesti! Kiva lukea teidän kuulumisia. Meillä tolla 1 vuotiaalla on onneksi tuhotyöt suurimmaksi osaksi loppuneet, mitä nyt yhden listan järsi. Ja pedin osalta vähän sama homma, vaivalla metsästin semmosen sisustukseen mätsäävän ja koira arvosti niinkin paljon, että teki ison reiän pohjaan. :-D

    VastaaPoista
  2. Paljon kiitoksia! ^^

    Kiva että tuhointo on laantunut teillä siellä.
    Usein näiden kanssa vaan tuntuu käyvän just niin että kun luulee tuhoamisen loppuneen, niin sitten ne saattaa taas yllättää jollain pienellä tai vähän suuremmalla tempauksella. x) Koirakakarat on vaan niin ihania. :D

    Tämä pirpana oli tehnyt ihan vaan siihen keskelle petiä reiän. En aluksi huomannut sitä kun oli vähän huono valaistus tuolla missä sen peti oli, mutta yhtäkkiä jostain vaan alkoi ilmaantumaan jotain pehmustemateriaalia vaikka kaikki sen lelut oli ehjiä... :D Lopulta löytyi se vanun lähde sitten.

    VastaaPoista

 
Template Base by Blogger Candy