21.10.2016

Ticoa muistaen


Vaikka Pajun esittelypostaus oli varsin pirteä, ei pentuarki ole alkanut kaikkein iloisimmissa tunnelmissa. Vähän ennen pennun kotiutumista meidät kohtasi suuri suru, josta on nyt aika kirjoittaa tännekin.

Siskoni rakas Tico-chihuahua nukkui pois 25.9. Lemmikin menettäminen on aina surullista oli tilanne mikä hyvänsä, mutta Ticon poismeno tuntui erityisen järkyttävältä koska se tapahtui niin yhtäkkiä ja yllättäen. Ei kukaan meistä olisi osannut odottaa että vielä olisi Ticon aika lähteä, ja vieläkin on vaikea käsittää että se on poissa.

Kun Tico muutti siskoni luo, se oli nuori ja erittäin arka kodinvaihtaja. Siskon kärsivällisyyden ja rakkauden avulla Ticosta kasvoi kuitenkin paljon rohkeampi, hieno poika jota pelko ei enää hallinnut. Uudessa kodissaan se sai elää mahtavan elämän.

Mä olin yksi niistä ihmisistä joita Tico pelkäsi aluksi ihan erityisesti. Kesti vuosia että Tico alkoi luottamaan muhun, ja tuntuihan se ihan mahtavalta kun lopulta sain Ticon hyväksynnän!

Tico oli ihan omanlaisensa persoona. Vähän jääräpää, vähän riitapukari - mutta kaikkein eniten kuitenkin hurmaava herrasmies, varsinkin vanhemmilla päivillään. Tästä tyypistä riittää paljon värikkäitä muistoja.

Mielessä on ollut nyt usein lohduttava ajatus siitä, että nyt Tico, Lola ja muut aikojen saatossa pois nukkuneet lemmikit ovat kaikki yhdessä jossain. Oli sijainti sitten sateenkaarisilta taikka koirien taivas, jossain ne hengailevat yhdessä ja niillä on oikein mukavaa.


Lepää rauhassa, hienoin chihumies. ♥

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

 
Lovingly designed by Tasnim