Pupupaistin tavoittelua

18.9.2016





16.9.
Lisää marjastusta, tosin me oltiin nyt vain seurana mukana kun mulla on jo tarpeeksi puolukkaa säilössä.

Onpa ollut mahtavat kelit nyt, ja meidän suosimat vakiopellot ovat onneksi toipuneet viime kuun sateista hyvin, sänkkäriseikkailut siis onnistuvat ihan entiseen malliin.
Koirat ovat säihkyvän puhtaita nyt kun pesin ne viime viikonloppuna, tästä kirjoittelen varmaan lisää jossain seka-asiapäivityksessä.

Joku nuori rusakko sai tällä reissulla kyytiä... Tuli kirjaimellisesti ihan puskasta tämä tilanne. Koirilla oli hippaleikki menossa, Pihla poikkesi metsän puolelle ja kun se oli tulossa sieltä takaisin, pellon ja metsän välisessä pusikossa sattui olemaan juuri siinä kohtaa rusakko joka tietysti säikähti Pihlaa ja lähti pinkomaan. Molempien piskien korvat napsahtivat OFF-asentoon ja se oli menoa sitten.

Kauas ne pirulaiset juoksivat, mutta sitten valon nopeudella kiitävä jänöjussi pääsi piiloon toiselle puolelle peltoa metsään ja koirat palasivat meidän luo erittäin uupuneina. Kaikki peliin ja silleen.

Äh. Eka kerta kun tuolla tuli joku villielukka vastaan. Nää kohtaamiset sujuu kivuttomasti kunhan mä oon se joka näkee sen eläimen ensin, siten mä ehdin laittamaan koirat hihnoihin taikka käskyn alle. Mutta just tällaiset yllättävät tilanteet ei ole kivoja. Tässä on siis kehittämisen varaa, joku pomminvarma pysäytys näille pitäisi saada opetettua.


Loppukevennys: Pihla luuli että hänelle heitettiin nami. Olikin puolukka. Pihla ei tykkää puolukasta. Pihla menetti uskonsa ihmisiin. Ihan paskea.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

© 2018 Houndstooth | Templates Base by Splashy Templates