9.12.2014

Porkkanavalas


Kuva ei ole tältä päivältä, mutta sopii tähän yhteyteen hyvin

Kuten FB:n puolella kirjoittelin:

Tänään Peppi pölli ja söi n. 1,5 kiloa jäistä porkkanasosetta. Oli tasapaksu porkkanavalas hetken, ylensyönyt ja huonovointinen. Tälläset on näitä koiranomistajuuden hienoimpia hetkiä.

Ko. sose oli sulamassa, siitä oli tarkoitus tulla porkkanalaatikkoa jouluksi. Oli jätetty sulamaan huonoon paikkaan ja tilaisuus teki varkaan (sehän rimmasi kivasti).

Nauroin sille, stressasin sitä huonovointisuutta, nauroin taas*, stressasin... Kyllä se juhla-ateria sitten lähti sulamaan ja mustapiski palasi ennalleen. Iltaruoaksi sai vain vähän riisiä ja ripulilääkkeen varmuuden vuoksi.

* Se sen pyöristynyt olemus! Pakko sille oli nauraa

Sunnuntaina iltariehuttamisen yhteydessä Pihla otti ja karkasi rusakon(? KAI, oli niin pimeää etten itse nähnyt minkä perään se lähti) perään, katosi muutamaksi minuutiksi tyystin. Peppikin meinas lähteä Pihlan perään, mutta sen sain pysäytettyä kunnon ärjäisyllä. Sitten me Peppiinan kanssa juostiin päättömien kanojen lailla ympäri tätä katoamisaluetta ja mä huutelin jotain luoksetulokäskyjä ilmoille, kunnes hetken päästä takaani kuului koppotikoppotikoppoti ja joku teinielikko syöksyi luokseni. En tiedä osaako koirat varsinaisesti tuntea helpotusta, mutta jotenkin se vaikutti siinä tilanteessa siltä että oli äärimmäisen helpottunut kun löysi meidät.

Huoh. Mun olisi pitänyt nähdä se elukka ennen koiraa, siten olisin voinut estää koko jahdin. Kiitos taas, pimeys.

Tää viikko on siis alkanut oikein hienosti.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

 
Lovingly designed by Tasnim