Jälkihommia 10.12

10.12.2014


Olosuhteet tänään: voimakkaita tuulenpuuskia jotka ei onneksi kovinkaan pahasti osuneet tonne mettään + vähäistä tihkusadetta. Hämärää.
Jäljet maassa taas n. 35min. Pihla meinasi kerran eksyä jäljeltä mutta löysi sen vielä uudestaan ilman apua, muuten ei mitään erityistä mainittavaa.

Tässä pitempi selitys näistä meidän jälkipuuhasteluista:

Tehtävään on valittu puhdas, yksinäinen sukka. Sellainen, jonka parin on pesukone syönyt. Se on pesty mahdollisimman hajuttomalla pesuaineella. Sukan sisälle laitan jotain haisevaa, yleisimmin eineslihapullan. Kostutan vedellä sukan kärkiosan jonka sisällä se lihapulla on, sitten saatan vähän puristella sitä jotta pullan aromit varmasti tulee sukasta läpi (joo, ällöksi menee).

Sitten käyn tekemässä jäljet yksin, ilman koiria. Siinä ei mene kauaa kun menen oikoreittejä pitkin metsään ja mielessä on valmiiksi suunnitellut muodot jäljille.
Jälki tehdään painelemalla tiiviisti peräkkäin tätä lihapullasukkaa maahan, sellaisella "töpötysliikkeellä". Vähän kuin, öh, puuteroisi maata kovin ottein. Välillä ravistelen sukkaa että runnottu pulla kääntyilee siellä kivasti. Joskus on vaihtopulla mukana jos edellinen mössöytyy liiaksi.
Yleensä teen aika helppoja, suoria jälkiä. Joskus on vähän siksakkikuviota tai kiemurtelua. Mitään suuria, jyrkkiä käännöksiä en ole vielä kokeillut. Pituuksia arvioin silmämääräisesti.
Jälkien lopussa eli maalissa odottaa palkka, pari namia / pieni keko omia raksuja. Jätän jälkien luo jotain näkyvää vinkkiä etten itse hukkaa niitä, yleensä jotain ihmeellisiä kivi/keppiviritelmiä.

Tämän jälkeen on aika odotella, antaa jälkien muhia maastossa. Useimmiten semmoset 25-45min. Ollaan vaan kotona tai sitten mennään remmilenkille.

Jos Pihla ajaa jäljen ensin, Peppi saa odotella meidän takana irti. Kun on Pepin vuoro, kytken Pihlan remmillä johonkin puuhun kiinni ettei se vahingossakaan tule lähelle häröilemään ja häiritsemään herkän Pepin suoritusta. Käskysana josta homma alkaa on "aja!".

Jos koira meinaa hukata jäljen, odottelen ensin että josko se löytäisi sen itse vielä. Jos näyttää siltä että se on täysin hukassa niin saatan ottaa valjaista kiinni ja hellästi ohjata oikeaan suuntaan.

Tästä hommasta molemmat tykkää. Peppi on niin söötti, kun siitäkin oikein säteilee into kun se tajuaa että on hänen vuoronsa laittaa nenä töihin.

PS: häpeällisen monta kännykkäpostausta peräkkäin. No, pian tulee joulukuvasessiot ajankohtaisiksi...
PS2: koiraihmisen outoja iloja taas: sain tutulta risoja, vanhoja pyyhkeitä, jee! Niitä voi surutta käyttää koirien raakaluunsyöntialustoina.

+ Random kuva


Pihla on pari kertaa saanut postit niskaansa tuossa kököttäessäään

2 kommenttia:

  1. Jee, kiva, kun tämmösen selostukset teit! Meillä olis tarkoitus kokeilla tuota jälkeä jossain vaiheessa ja ehkä kokeilen ainakin alkuun tällä sun "sukkapullamenetelmällä" :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, harvinainen kirjoitusinspis iski :D

      Kokeile ihmeessä :) Ja jos tuntuu siltä ettei heti pelkkä haju kiinnosta, voi tiputella nameja pitkin jälkeä ja sitten jatkossa vähitellen häivyttää ne pois käytöstä (jos haluaa) :)

      Poista

 
template base by Designer Blogs