I'm on top of the world

25.8.2013


Perus mettämeininkiä, ei haittaa vaikka naamalla olis kaikkea havunneulasista hämähäkinseittiin


Pentu tuntuu piristäneen Peppiä rutkasti. Draamakuningatar leikkii taas kunnolla pitkän tauon jälkeen, eikä pelkästään Pihlan kanssa, vaan muidenkin. Eilen se esimerkiksi leikki hetken erään nuoren labbisuroksen kanssa jolle se on aiemmin ainoastaan äksyillyt.


Pihlan kanssa tehdään edelleen yhteisestä arkielosta sujuvampaa ja samalla opetellaan mm. mätsärijuttuja.


Kuten näkyy, toinen Pihlan korvista on päättänyt nousta ja jäädä pystyyn. Tän postauksen eka Pihlakuva on ...viime sunnuntailta? Silloin molemmat korvat vielä luppasivat. Seuraavana päivänä tuo pystynä tönöttävä korva vietti lähes koko päivän pystyssä kunnes lopulta illalla väsyi ja lurpahti. Sen jälkeen se on ollut pystyssä päivästä toiseen.

Toisen korvan aikeista ei tiedä kukaan... Suurin osa tätä huikeaa korvajännitysnäytelmää seuraavista toivois, että sen korvat jäis tolleen miten ne nyt on, eli toinen pystyyn ja toinen lupalle.




Tuli toteutettua jotain joka on muhinut mielessä jo viime syksystä asti - jälkipuuhia! Aina on tullut tätä lykättyä syystä jota en itekään tiedä. Molemmilla tytöillä oon huomannut paljon kiinnostusta nuuskimista kohtaan, joten täähän on niille sopivaa aivojumppaa.

Ensin tein Pihlalle jäljen. Oon huono mittayksiköissä jne., mutta lyhyt se oli, pari metriä..? Aluksi oli tarkotus tehä semmonen jälki jossa olis nameja siroteltuna, mutta päätin sitte tehä pelkkään hajuun perustuvan jäljen heti alkuun ja kattoa miten sen kanssa käy.

Uhrasin yhet sukkahousut ja tungin niiden sisään toiseen sukkaan kuvottavan eineslihapullan. Sitä sitte vedin maassa jälkeä tehdessäni. "Maalissa" pentua odotti pieni keko sen omaa ruokaa. Jälki sai vanhentua semmoset n. 45 min, oli tarkotus mennä sen luo aiemmin, mutta kauppareissu venyi.

Yllättävän hyvin se sitä jälkeä seurasi, vähän harhaillen, mutta nokka tiukasti maassa. Keskivaiheilla sen huomio herpaantui, kun lähistöllä räkytti koira. Kun se oli tätä haukkumista kuulostellut tarpeeksi, se jatkoi vielä jäljen ajamista ja pääsi maaliin popsimaan palkintoaan.

Sen jälkeen tein myös Pepille jäljen, suunnilleen saman pituisen. Käytin samaa lihapullasukkahousua ja jälki sai vanhentua yhtä kauan kuin se edellinenkin.

Peppi seurasi jälkeä paljon tarkemmin ja sujuvammin, kuin vanha tekijä. Tosin jäljen lopussa, ihan maalin lähellä se alkoi tuijottelemaan jotain, siinä kohtaa siis senkin huomio siirtyi hetkeksi muualle. Maalissa odottaneet namit eivät kelvanneet, ylläri..

Ja koska me tehään aina kaikki "jotain vähän sinne päin" -tyyliin, oli molemmat rekut pannat kaulassa ja fleksien päässä kiinni...
Pihlalle ei vaan ole valjaita vielä, enkä ostakaan ennen kuin se alkaa olla aikuisen kokoluokkaa. Pepille en vaivautunut laittamaan valjaita kun nyt vaan kokeiltiin.


Pepsikupinriekale oli merkkaamassa paikkaa josta jälki alkaa



Tämä otus on Tatti, 9kk chihuneito, siskoni uusi perheenjäsen. Tatti on aiemmin asunut kasvattajansa luona maalla muiden chihujen seurassa, joten sillä on nyt jonkin verran totuttelemista urbaanimpaan elinympäristöön ja erilaisiin koiriin.

Tatti on jo muutamia kertoja käynyt tapaamassa mun piskien ja äiteen mopsikolmikon muodostamaa laumaa (+ pari randomia puistoilijaa), ja hitaasti mutta varmasti se alkaa niihin tottua. On se söpö!

Sataa, sataa, ropisee

17.8.2013


Syksy lähestyy kovan rytinän saattelemana! Täällä on satanut melkein koko viikon kuin saavista kaatamalla.


Kun sade yllättää...


Ja Pihlanaattori se vaan kasvaa. Eipä ole luuranko enää, massaa kertyy ja vatsa toimii. Pian se on sitä kokoluokkaa ettei mahdu syliin, nyyh!
Se taitaa tällä hetkellä olla kehityksestä jäljessä ainaki painonsa suhteen sen vatsafarssin takia, mutta kyllä siitä vielä hieno koira tulee.


Eilen käväistiin lääkäriä moikkaamassa taas, tällä kertaa rokotusta (#2) varten. Lääkärikin oli tosi onnellinen siitä että kakara on lihonut ja sen vatsa on tervehtynyt.



Uusin leluostos näkyy yllä, palopostin muotoinen aktivointilelu.
Siinä on valmiina tommonen namiklöntti, kun se on siitä nakerrettu veks niin siihen voi tunkea lisää muita nameja jotka koira saa sitten askarrella tuolta ulos.

Tän pitäis olla lähes särkymätön! Myyjä sanoi, että jos koira onnistuu saamaan ton rikki, niin lelu & kuitti kainaloon ja takas kauppaan hakemaan hyvitystä.
Äsken annoin sen koirille kokeiluun, ja ainaki mun tytöt rakastui siihen.. Saas nähä pitääkö hommata toinenki tommonen, molemmille oma.



Kauniit koirani.

Mätsärit 11.8.

11.8.2013


@ Nurmo, [järjestäjätiedot puuttuu]

Peppi + Wilima, Pihla mukana turistina

Peppi SIN-
Wilima SIN-


Pihlan korvat ovat taas viime yön aikana muuttaneet asentojaan... Uusi look on melko hassu.

Alla vielä uusi yhteiskuva typyistä. En saanut piskejä mahtumaan kuvaa kokonaan + Pepin iänikuinen asennevamma "aseteltua poseeraamista" kohtaan näkyy kaaaaauas...

Mätsärit 10.8.

10.8.2013




@ Seinäjoki, [järjestäjätiedot puuttuu]

Peppi X-ROTU 4


Lapsuudenystävät & ex-bestikset Oona ja Peppi

Ahmatin onnenpäivä

8.8.2013

Aamulla lampsittiin taas lääkärille, aikomuksena otattaa Pihlasta vielä ainakin yksi röntgenkuva josta näkyisi pikkuelukan vatsalaukun tila. Eilenhän se näytti lääkärin mielestä epäilyttävältä, ikään kuin siellä olis jotain vierasta jumissa.

Tänään kuvassa ei enää näkynyt mitään huolestuttavaa, vatsalaukku kumisi tyhjyyttään (mikä oli siis tässä yhteydessä hyvä asia). Suolistoa ärsyttäneet hiekatkin olivat pienen paastoamisjakson aikana tulleet luonnollista kautta ulos, puhdasta oli.

Nyt Pihla saa siis syödä tuota lääkärin määräämää ruokaa (Specific digestion support, raksuja + pehmeää sapuskaa) ja jatkaa antibioottikuuriaan. Ruokaa syötetään siihen asti että noi pakkaukset hupenee loppuun, ja siinä niiden loppuvaiheilla voi alkaa asteittain vaihtamaan normaaliin ruokaan. Aion vaihtaa ruokamerkkiä, vaikka varsinaista allergiaa ei ilmeisesti olekaan, niin ei toi aiemmin syötetty silti Pihlalle sopinut siitä kutinasta ja simmujen rähmimisestä päätellen..

Tuntuu kuin kivi olis tipahtanu sydämeltä.

Ja se pennun RIEMU kun se tajusi että nyt hänen kippoonsa laitetaan ruokaa! Nyt se raukkaparka saa taas syödä, kerää lihaa luidensa päälle ja kasvaa normaalisti.
Tällä hetkellä kakara pureskelee onnessaan nahkarullaa jonka ostin sille juhlistaakseni tätä uusinta käännettä.

Voi olla että se hiekan syöminen loppuu nyt kun se saa ruokaa riittävät määrät eikä masu ole enää kipeä (se kun saattoi syödä sitä kipuunsa), mutta aion kyllä silti kytätä sitä silmä kovana ja tehdä selväksi että hiekkaa ei nassuteta..

Mulla oli taas odotushuonekuvia, mutta laitetaan niiden sijaan tämä iloinen räpsäisy,


Ensi viikon perjantaina toisille rokotuksille, se toimii hyvin myös kontrollikäyntinä.

Mätsärit 7.8.

7.8.2013

[Kuvat hukassa]

@ Seinäjoki, [järjestäjätiedot puuttuu]

Peppi + Wilima + Tessa

Peppi PUN-
Wilima PUN-
Tessa PUN-

Paasto-Pihla kaiken korjaa

Eilen aamulla herätessäni huomasin että Pihla oli taas yön aikana ripuloinut niin, että paskeli suorastaan lainehti lattialla. Silloin päätin että ei todellakaan enää odoteta perjantaihin, vaan lääkäriaikaa kehiin niin pian kuin sen saa. Eiliselle ei ollut aikoja, mutte tälle päivälle saatiin varattua.

Aluksi piskiltä otettiin verikoe. Pihla ei arvostanut sitä touhua ollenkaan, hirveä taistelu.. Verikokeesta näki heti että tulehdusarvot olivat koholla. Lääkäri päätti, että otetaan röntgenkuvia suolistosta. Pentua ei nukutettu näitä kuvia varten vaan pidettiin paikallaan, ja pari kuvaa menikin pieleen kun se onnistui aina kriittisellä hetkellä liikahtamaan.

Aluksi otettiin kuva ilman mitään erikoisuuksia, seuraavia kuvia varten naperolle syötettiin varjoainetta. Odoteltiin kuvien välissä aina tietty aika jotta se varjoaine ehti liikkua suolistossa.

Kuvista paljastui että pennun sisällä on hiekkaa. Se tietysti ärsyttää suolistoa, joten siinä ainakin yksi syy raivokkaalle ripaleelle. Varjoaine sai vatsalaukun näyttämään jollain lailla epäilyttävältä, lääkäri sanoi että siellä saattaa olla jotain vierasta jumissa, mutta varmaa ei ole.

Saatiin mukaan kaikenlaista. Antibioottikuuri, ravintolisälitkuja, digestion support -ruokaa ...

Huomiseen asti Pihlan täytyy paastota noiden ravintolisien kanssa, mitään kiinteetä se ei saa syödä. Huomenna mennään vielä uudestaan röntgenille, lääkäri haluaa varmistaa ettei siellä vatsalaukussa ole mitään. Jos se ei enää näytä siltä kuin siellä jotain olisi, saa Pihla aloittaa syömään noita sille määrättyjä hyvin imeytyviä sapuskoja.

..Ja jos siellä jotain on, niin.. Kaipa sitten on pennulla edessä leikkaus. Lääkäri kertoikin tapauksesta jossa oli hyvin samankaltaiset oireet, ja lopulta koiran sisältä oli leikattu ulos jokin jumiin jäänyt lelu.

Se hiekan määrä oli järkyttävää nähdä. Se oli selkeesti koirapuiston "pohjahiekkaa" jota on siis siellä katteen alla ja muuallakin. En ole nähnyt sen varsinaisesti mussuttavan hiekkaa, olisinhan mä siihen jo puuttunut, mutta se on varmaankin kuoppia kaivaessaan ja keppejä järsiessään sitä saanut suuhunsa.. Kaivamisen aikana se on sitä voinut syödä ihan tahallaankin, mä en vaan ole nähnyt mitä sen nokka siellä kuopassa tekee.

Nyt pitää entistä tarkemmin kytätä sen touhuja ja tiukkaa kieltoa kiellon perään jos se yrittääkin nauttia hiekkabuffetin antimia.

Katotaan mitä se huominen tuo tullessaan. Alkaapa vihdoin asiat selviämään. Toivon vaan ettei ole liian myöhäistä ja sen suolisto saadaan kuntoon..




Illalla mätsäreihin. Ulkona hirvee kaatosade, mutta meitäpä ei ole tehty sokerista! Wilima tosin inhoaa vettä kaikissa muodoissa (no ok, juomavesi kelpaa) joten se jää pois, Peppi ainakin tulee ja ehkä myös Tessa?

Badaboom badabam

3.8.2013

Oli vaikeaa päättää alotanko tän merkinnän ilosilla höpötyksillä vaiko ikävämmillä jutuilla. Otetaan kuitenki ne ikävät jutut ensin niin pääsee niistä eroonkin!

Pihlan vatsavaivat jatkuu sinnikkäästi. Ens perjantaina tulee täyteen se parin viikon odottelu mitä lääkäri viimeksi ehdotti, ja sille päivälle kaavailen lääkärireissua.

Vielä hetki pitäis siis yrittää olla hajoilematta liikaa.. On tässä jo monet epätoivon itkut väännetty, sen voin kertoa. Tää meidän yhteiselo on ollut enimmäkseen tuskaa tän ihmeellisen ruikkusirkuksen takia, vaikka on hyviäkin hetkiä tietysti ollut ja tykkään tästä pennusta kovasti. No, pian asiat lähtenee parempaan suuntaan.


Pihla 13 viikkoa. Laiha se on, onneksi edes kylkiluut ovat vielä jotenkuten piilossa.. En malta odottaa että saadaan selvyys siitä mikä sitä vaivaa ja saan ruokinnan kuntoon.
Sen turkki on vaalentunut tosi paljon, jännä seurata tota sen värityksen muuttumista.

Myös korvien kehitystä oon seuraillut. Vitsailin jo, että pitäskö laittaa pystyyn vedonlyönti: kuinka käy Pihlan korvien? Mä ite sanosin että joko ne jää tollasiks tai sitte toinen korvista nousee pystyyn. Tuo toinen korva nimittäin osoittaa vahvasti sellasia elkeitä että saattais nousta pystyyn, välillä se jo onkin pystyssä vähän kerrallaan. Kuvallista todistusaineistoa tästä ei vielä ole, höh!




 
template base by Designer Blogs