16.10.2018

0 kommenttia

Lisää syssykuvia



Kuvausinto raahustaa jossain pohjamudissa, mutta pakkohan se on jaksaa tarttua kameraan jos meinaa jotain syksyisiä kuvia saada ennen kuin kaikki lehdet makaa ruskeina maassa maatumassa..

Yllä olevia kuvia ottaessa joidenkin (köh Pihla ja Paju, Peppi ei moiseen sorru) piti saada maistaa ihan pikkuisen vanhoja mustikkoja tuolta ryteiköstä.. Niiden ilmeet oli aika mielenkiintoiset hetken sen jälkeen, harmi etten niistä hoksannut ottaa kuvia.

Alla vielä pari yhteiskuvaa,

30.9.2018

0 kommenttia

Syyskuun tiivistelmä



- Peppi sai maistaa koirien maksalaatikkoa (huomaamattomasti muun ruokansa seassa ettei noille kahdelle "ruokavammaiselle" tullut paha mieli 😅). Tykkäsi kyllä!
- Kelit oli pitkän aikaa lämpimät ja luonto vihersi sinnikkäästi pitkästi loppukuulle. Sitten yhtäkkiä tulikin kylmä ja pieniä yöpakkasiakin on jo ollut
- Pesin koirat juuri ennen sään kylmenemistä. Edellinen pesupäivähän oli joskus keväällä, joten oli jo aikakin kunnon pyykkäykselle
- Pitikin sitten vähän päivittää Pepin ja Pajun välikausivaatetuksia.. Pajuhan hukkasi viime syksynä paidan tai pari - ihan vaan mun takana kipittäessään riisuuntui niistä, eikä niitä sitten enää ikinä löytynyt vaikka yritin heti palata etsimään. Jollekulle ohi kulkeneelle ne ilmeisesti olivat kelvanneet sitten.. Mutta nyt on molemmilla uutta hupparia sun muuta
- Samalla tuli ostettua Pihlalle uusi hihna, kun edellinen meinasi katketa!
- Ollaan tutkittu uusia lenkkeilymaisemia vaihtelevalla menestyksellä. Yksi reitti oli sellanen, jonka luulin olevan ihan tuntematonta aluetta, kunnes se lopulta yhdistyi hyvinkin tuttuun reittiin..
- Pihla aloitteli juoksujaan ihan kuun viimeisinä päivinä

3.9.2018

0 kommenttia

Fisuharjoittelua


Ostinpa sitten kunnon fisheyeobiskan, ja... Tulee vaatimaan vielä aika paljon harjoittelua ennen kuin saan tällä mitään "järkevää" kuvasatoa aikaiseksi. 😅

31.8.2018

0 kommenttia

Elokuun tiivistelmä



- Elokuun viimeinen päivä - kesä on nyt sitten ohi. Siihen mahtui kaikenlaista kivaa, mutta myös surua ihan tässä loppupuolella Pipsan yllättävän poismenon myötä
- Onpas vaikea alkaa listaamaan kuukauden muita tapahtumia tuon menetyksen mainittuani
- Mutta yritetääs nyt kuitenkin kun kerran tällainen postausperinne on pitänyt aloittaa
- Lulusta tuli Pipsan poistuttua entistä läheisyysriippuvaisempi (jo ennen tätä oli varsinainen iilimato). En ihan ymmärrä miksi näin, eivät ne ikinä olleet mitään ylimpiä ystäviä, ei luulisi toisen puuttumisen ahdistavan. Voisiko se yrittää jotenkin lohduttaa mua..?
- Pihla heivasi loputkin pohjavillat pois ja on taas kalju kojootti, talviturkkia odotellessa..
- Ostin pitkään himoitsemani snuffle mat-nuuskuttelumaton. Se on ollut tosi suosittu. Paju siitä ei niinkään piittaa ainakaan vielä, mutta tyttöjen mielestä se on oikein kiva. Piilotan siihen joka ilta herkkuja esiin nuuhkittavaksi
- Paju lopetti sisälle kuseksimisen. Matot pois lattioilta, ja aloin taas kehumaan sitä ulos tehdyistä pissoista. Ihan kuin pentuaikoihin oltaisiin palattu. Jossain vaiheessa sisäpissit sitten loppuivat ja matot ovat tehneet paluun. En oikein tiedä mikä aivopieru tämä homma oli
- Erään työpäivän aikana löysin hämmentyneen oloisen nuoren tervapääskyn autotien vierestä. Vein sen kotiin, ja viikon ajan hoidettiin äiteen kanssa yhteistyöllä se kuntoon. Ruokintaa, lepoa ja päivittäisiä lentoharjoituksia. Tämä liittyy koiriin siten, että oli niin kiva seurata kuinka fiksusti Pihla osasi tarkkailla linnun touhuja kun se oli häkissä lattialla. Pihu makoili häkin ääressä vaan ja katsoi, ei yrittänyt töniä tai läpsiä häkkiä kumoon. Muita koiria lintu ei niinkään kiinnostanut, vähän haistamssa kävivät. Lopulta tämä tirppa sitten toipui ja pääsi kuin pääsikin lentämään vapauteen!
- Peppiä ja Pajua (toki Pihlaakin) kiinnostaa enemmän takapihan tuntumissa seikkailevat & ruokailevat siilit
- Saatoin shoppailla vähän pantoja, niitä ei ole koskaan liikaa.. Tai edes tarpeeksi
- Telttailtiin!
- Testattiin "uusi" koirapuisto. "Uusi", koska.. No, samalla paikalla oli aiemmin puisto. Se purettiin, tilalle piti tulla huoltoasema. Sitä ei sitten tullutkaan, joten kaupunki päätti rakentaa taas koirapuiston samalle paikalle. Tämä setti eroaa entisestä siinä mielessä, että nyt on pikkukoirille oma puoli, ja molemmilla puolilla on hakepohjat. Arvosanaksi ehkä.. 2/5.. Aika pikkuruisia aitauksia ovat, ei penkkejä, pikkukoirien puolella ei ole mitään (ei puita, ei kiviä, jne.), ja isoillakin on vähänlaisesti mitään kiinnostavaa haisteltavaa. Ehkä sinne tuodaan myöhemmin jotain..?
- Pepille ja Pajulle jäi kesästä ehkä vähän ylimääräistä löllöä kylkiin.. Katsotaas jos saadaan se pois syksyn aikana
- Heijastinliivit, vilkkuvaljaat sun muut on kaivettu esiin

23.8.2018

0 kommenttia

Pipsaa muistaen


13 vuotta tämä kissa oli osa mun elämää.. Ja nyt se on poissa, tiistai-iltana siirtyi ajasta ikuisuuteen.
Pitkä ja värikäs elämä sillä oli, se sentään lohduttaa.

Pipsa oli ehkä maailman antisosiaalisin kissa, mutta silti niin persoonallinen ja ihana. Kun itse juuri 13v muksuna tämän kauniin pennun sain, kuvittelin että siitä tulee sylissä viihtyvä, vahvasti muhun kiintyvä pikku kisumisu. Joo, ei tullut. Pipsa kulki aina ihan omia reittejään, oli vakava ja oman arvonsa tunteva eläin.. Ei juurikaan piitannut muiden eläinten taikka ihmisten seurasta.
Jos Pipsa tuli viereen makoilemaan ja antoi silitellä tai innostui leikkimään, se oli söpöintä ikinä. Siinä sitä tunsi itsensä erityiseksi, jos tämä leidi koki että nyt tämän seurassa voi vähän "hassutella", niin harvinaista se oli.
Ja kun Pipsa kehräsi, se kehräsi tunteella. ❤

Pipsa haudattiin isoveljeni tontille, Lolan viereen. Veljeni luona asuu myös Pipsan poika Mökö (joka on lähtöisin Pipsan ensimmäisestä ja ainoasta pentueesta jonka se ehti pyöräyttää kun leikkaamattomana nuorena karkasi ulos), joten siellä oli sille hyvä viimeinen leposija.

Lepää rauhassa, mun kaunis kilpparimummeli. 💔 ❤

Alla vielä muutamia kuvia vuosien varrelta, alkaen vuodesta 2006. Kuvissa näkyy mm. Pipsa toisen pentunsa vierellä (pentuja oli siis vain nämä kaksi) sekä Pipsan ja Lulun ensimmäinen yhteiskuva.