20.3.2019

Pepin luustotsekkaus

Mähän oon meinannut luustokuvata Pepin siitä asti kun se on täyttänyt kaksi vuotta. Oon kuitenkin lykkäämisen mestari, ja aina se on jäänyt tekemättä.

Suurin syy tämän lykkäämisketjuun lienee se, että rauhoittaminen/nukuttaminen pelotti ihan todella paljon. Viime vuonna suoritettu sterkkaus/patinpoistoleikkaus kuitenkin näytti mulle, että Peppi selviää nukutuksesta (eikä sillä edes ole sydänongelmia jotka tekisivät nukuttamisesta erityisen vaarallista, kunhan oon peloissani muuten vaan koska "mitä jos kuitenkin käy huonosti").

Oon ajatellut että pärjätään ilman kuvausta, kun ei mitään ongelmista viestittäviä oireita ole näkynyt.. Kunnes sitten niitä alkoi näkymään: kankeutta liikkeessä silloin tällöin, ei aina haluaisi hypätä autoon, sänkyyn/sohvalle hyppääminen näyttää välillä vaivalloiselta... Oli aika selvittää näiden syy.
Niinpä päätin että Pihlan leikkauttaminen siirtyy (koska sillä ei ole varsinaisesti kiire), ja sen sijaan lääkäriaika varataan Pepille.

Peppi käyttäytyi taas loistavasti lääkärissä, oli oma kiltti ja rauhallinen itsensä. Nukutusaineen vaikutusta vastaan yritti taas taistella viimeiseen asti, ressukka.
Kuvattiin selkä ja lonkat, selkään lääkäri paikansi ongelman jo tunnustelemalla.

Lonkat olivat lääkärin arvion mukaan C/B. Selästä löytyi yksi spondyloosi"silta" ja se oli sellaisessa kohtaa rangassa että se on ilman muuta kaikkien yllä mainittujen oireiden aiheuttaja. Lääkäri sanoi että Pepin iän huomioon ottaen lonkat olivat melko hyvät ja tämä spondytilannekaan ei ole läheskään niin raju kuin Pepin ikäisellä voisi jo olla.

Nyt Peppi sitten napsii tulehduskipulääkkeitä ja ulkoilee vain hihnassa muutaman päivän, sitten saa palailla normaalimpaan rytmiin. Hieronnasta Peppi voisi kuulemma hyötyä.

Painon kanssa pitää olla vielä entistä tarkempi. Pööpe on tällä hetkellä sellaisessa kunnossa että no joo, ei tarvitse mitään laihdutuskuuria aloittaa, mutta yhtään ei tästä saisi pulskistua. Sterkkauksen ansiosta tämän elukan painonhallinta on kyllä hankalaa, kun tuntuu että se lihoo heti kun katsookin ruokaa päin.. Mutta teen tietysti parhaani että se pysyy niin solakkana kuin mahdollista.

Pitää siis opetella elämään spondyloosipotilaan kanssa. Ei tämä mikään maailmanloppu ole, pelkäsin paljon huonompia uutisia!

Niitä itse kuvia ei ole vielä tähän laittaa. Lääkäriasemalla oli vähän teknisiä ongelmia kuvien siirtämisen suhteen, toivotaan että saan ne kuitenkin jossain vaiheessa haltuuni.


Pihla ja Paju oli niin herttaisia kun toin uneliaan Pepin kotiin.. Kuten näkyy, niin Paju meni nukkumaan toipilaan viereen ja Pihla kävi ohimennen pussaamassa sitä. ❤️

12.3.2019

Kaunis päivä lempipusikossa


Talvi tuli takaisin? Ainakin hetkeksi? Uutta luntakin saatiin vielä. Oon iloinen tästä, mutta toisaalta olisi kiva siirtyä keväässä eteenpäinkin.
pvm: 12.3.19 | Tunnisteet: